Kuvat opetuksen tukena ja elävä tyyli

Käytän usein ottamiani valokuvia sanottavani tukena. Näin tein myös saarnassani aiheesta Runsautta tiukkuva taivas.

Kiitos. Kuvat olivat ihania ja tyylisi tuoda asia esille niin elävä.

Puhuit juuri yhdelle meistä

Pyrin aina kuulostelemaan, mikä aihe/asia olisi ajankohtainen juuri tuohon tilanteeseen

Joskus tällaisen tilanteen äärellä tulee suorastaan pysäyttäviä hetkiä.

Huomasitko, puhuit juuri yhdelle meistä?

Kysyi minut kutsunut henkilö ja halasi.

Huomasin. Olin ottanut puheeseeni mukaan teemoja, joita en alun perin ajatellut puhuvani. Tajusin rukousaiheiden äärellä puhuneeni “yhdelle meistä”. Hänen elämänsä kiemurat ja todistukseni kohtasivat. Olin saanut tuoda oman todistukseni kautta toivoa hänen elämäänsä.

Tilanteen mukaan rauhoittumista ja hyvää sykettä

“Yleisö”, jolle puhun saattaa samanakin päivänä olla hyvin erilaista

Koulu oli juuri alkanut. Aamu alkoi esikouluryhmässä. Voi, kun eskarilaiset näyttivät pieniltä – ja osa vähän vielä “koulun” kanssa hukassa olevalta.

Aamu alkoi leikillä. Omat valmisteluni tehtyäni kokosin eskarilaisten kanssa legotaloa.

Aamurutiinien jälkeen pääsimme itse aiheeseen, ryhmäytymiseen. Tunnin jälkeen ryhmän opettajat tulivat kiittämään:

Olet niin rauhallinen, että lapsetkin rauhoittuvat.

Matka jatkui muutaman kymmenen kilometrin päähän 8-luokkien uskontotunnille. Ryhmä oli kirjaimellisesti vilkas. Toisenlainen, mukaansatempaava, ote oli tarpeen. Mieltä lämmitti opettajan palaute.

Vedit tunnin hyvällä sykkeellä. Kiitos.