Powered by ZigaForm version 3.9.7.3

Kuuliaisuus ja “kestävä kehitys” taivasten valtakunnassa

Lukemani raamatunjaekokonaisuuden äärellä pohdin sitä, miten jakeita kannattaa tarkastella osana kokonaisuutta. Näin luetusta muodostuu kokonaiskuva. Olen alla olevan kohdan äärellä törmännyt 3-4 jaotteluun, jossa käsitellään erikseen Ahdasta ja avaraa porttia sekä kapeaa ja laveaa tietä Vääriä profeettoja ja hedelmää Tietä taivasten valtakuntaan Rakentajavertausta Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta

Jumala virvoittaa uupuneen omaisuutensa

Jumalan sateet virtaavat alas vapaasti. Jumala virvoittaa uupuneen omaisuutensa (kansansa). Siitä on kysymys Psalmin 68 jakeen 9 lupauksessa. Uuvuttava erämaa yhdessä ulkoa tulevien uhkien kanssa väistyy. Jumala muuttaa kuivan erämaan paikaksi, jossa hänen kansansa virvoittuu, paikaksi, jossa on kaikkea riittävästi. Sota on voitettu. Monelta suunnalta uhkaava/hyökkäävä vihollinen pakenee. Niin taistelun väsyttämä sotaväki kuin huolen uuvuttamat

Pönötyksestä uudistuvaan seurakuntaan: Osa 4. Ihmiskäsitys

Ihmiskäsitys kulkee yllättävän paljon samassa linjassa jumalakuvan kanssa. Millainen kuva meillä on Jumalasta, sillä tavoin tulemme kohdelleeksi toisiamme. – Ja tässä ratkaisee meidän todelliset ajatukset Jumalasta, ei pelkästään se, mitä sanoja Hänestä käytämme: Kontrolloiva, saneleva, pelkoa herättävä, rankaiseva, “taivaasta alas katsova” vai Jumala joka luottaa meihin, on turvallinen, rohkaiseva, jopa arvostaa meitä ja antaa meille

Pönötyksestä uudistuvaan seurakuntaan: Osa 3. Joustavuus

— me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,  josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on. KR. 38 — Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan,

Pönötyksestä uusiutuvaa seurakuntaan: Osa 2. Omistajuutta vai yhteisöllisyyttä

“Tätähän minäkin olen miettinyt… sovellettuna seurakuntaelämään (jonka tunnen hyvin sen takia, että olen suurimman osan elämästäni työskennellyt seurakunnissa)”, pohdin Sanna Eulenbergerin kaavion äärellä. Ihmisiä, kun olemme, myös seurakunta on ihmisten yhteisö, vaikka kristillisen käsityksen mukaan seurakunta on samalla Jumalan suunnitelma. – Ja koska olemme ihmisiä, kohtaamme seurakunnassa “ihmisten ongelmia”, vaikka ajoittain meitä vaivaa illuusio siitä, että olemme

Pönötyksestä uusiutuvaan seurakuntaan

Sanna Eulenbergerin kaavio sai minut kurtistamaan kulmiani. Tätähän minäkin olen miettinyt… sovellettuna seurakuntaelämään (jonka tunnen hyvin sen takia, että olen suurimman osan elämästäni työskennellyt seurakunnissa). Ihmisiä, kun olemme, myös seurakunta on ihmisten yhteisö, vaikka kristillisen käsityksen mukaan seurakunta on samalla Jumalan suunnitelma. – Ja koska olemme ihmisiä, kohtaamme seurakunnassa “ihmisten ongelmia”, vaikka ajoittain meitä vaivaa illuusio

Terve ja epäterve usko(nnollisuus)

Törmäsin artikkeliin, jonka luin 8 vuotta sitten. Tasapainoinen, edelleen ajankohtainen, vaikka aika ja ilmiöt ovat muuttaneet muotoaan. Terve ja epäterve uskonnollisuus Internet on luonut aivan uudet mahdollisuudet kaikenlaisten aatteiden ja opillisten virtausten leviämiselle. Terve ja epäterve eivät rajoitu enää jonkin liikkeen kokoontumisiin fyysisissä toimitiloissa, vaan terveen ja epäterveen kanssa joudumme kasvokkain näyttöpäätteemme ja/tai tv-ruutumme äärellä. Lähdekritiikkiä