Suuren osan meistä juuret kuitenkin menevät pidemmälle kirkkohistorian syövereihin kuin osaamme ajatellakaan ja myös meillä on “tunnustuskirjamme” jos ei ihan paperilla niin päässä. Näiden perusteella määrittelemme, mikä on oikeaa uskoa.
Category: Mielen päällä
Luvun äärellä erityinen Pyhän Hengen murhe löytyy yllättävästä suunnasta.
Muutama kesä sitten osuin oikeaan aarreaittaan ruotsalaisen kirpputorin kirjahyllyssä: Ostin parisenkymmentä kirjaa, joista moni on kulunut käsissäni useaan kertaan. Näinä vuosina kirjoista on noussut uutta ja syvenevää sanoitusta sille, mitä olen sisikunnassani kokenut. Yksi näistä kirjoista on Crossing Over (yli meneminen). Kirjassa käydään läpi tuttua kertomusta siitä, kuinka Israel Joosuan johdolla meni Jordanin yli ottamaan
Onnellisuus muuttuvassa ja oudoksi käyneessä maailmassa Olin huhtikuussa yrittäjille suunnattu miniseminaarissa. Maailma muuttuu. Aika entinen ei palaa. Tämä on pistetty merkille liike-elämässä. Seminaarissa puhunut liike-elämän konsultti toi eteemme vertauskuvan tukinuitosta. Menneinä vuosina elämä on muistuttani nippu-uittoa seesteisissä vesissä. Uitto on tapahtunut hallitusti hinaajan puksuttaessa eteenpäin tasaiseen tahtiin. 90-luvulta eteenpäin eletty aivan toisenlaisessa maailmassa. Tahti on
— Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin — ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Villieläimetkin kunnioittavat minua, sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Jes 43: 18, 19 Mitä menneitä ei pitänyt muistella? Kun silmäilemme muutamaa jaetta
Lukemani raamatunjaekokonaisuuden äärellä pohdin sitä, miten jakeita kannattaa tarkastella osana kokonaisuutta. Näin luetusta muodostuu kokonaiskuva. Olen alla olevan kohdan äärellä törmännyt 3-4 jaotteluun, jossa käsitellään erikseen Ahdasta ja avaraa porttia sekä kapeaa ja laveaa tietä Vääriä profeettoja ja hedelmää Tietä taivasten valtakuntaan Rakentajavertausta Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta
Pysähdyin tuttujen raamatunjakeiden äärelle: — Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin — ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Villieläimetkin kunnioittavat minua, sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle… … Huomasin, että jaejakso jatkuu: … antaakseni juotavaa kansalleni,
Jumissa risteyksessä Seison isossa tienristeyksessä. Rukoilen rukoilemasta päästyäni. Tienristeyksessä olemisessakin olisi riittämiin. Lisäksi tuntuu kuin olisin risteyksessä jumissa. Tuntuu kuin en pääsisi eteen enkä taakse. Keskustelen tilanteesta usean ihmisen kanssa. Varsinaista vastausta heiltä ei löydy. – Eikä voikaan löytyä. Kyse on loppupelissä johdatuksesta, joka Jumalalla on minua varten. M-sana Kuten monena muunakin aamuna, herään rukoilemaan
Kuunnellessani erään ihmisen elämänkulkua mieleeni tuli väistämättä ajatus: Hänen elämänsä oli kuin omani. – Kykenin samaistumaan moneen hänen elämänsä vaiheeseen ja niiden mukanaan tuomaan haavaan – ja jopa heikkouteen. Samaan aikaan tuli mieleeni jakeet Heprealaiskirjeestä. Ne kuvaavat hyvin sitä, miten mikään elämäntilanne ei ole Vapahtajallemme vieras: Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut
Karismaattisissa piireissä eläneelle armolahjat ovat tuttuakin tutumpi aihe. Armolahjoista voit lukea 1 Kor. 12: 4-6, Ef 3:7.8 ja 1 Kor. 15:10. Armolahjojen “käyttöohjeen” löydät 1 Kor. 13:sta. Kyse on Pyhän Hengen vaikuttamista erityisistä kyvyistä uskovan elämässä, jotta tämä voi toteuttaa Jumalalta saamaansa tehtävää. Yksi lahja on pohdituttanut vuosien mittaan useinkin, nk. henkien erottamisen lahja (engl.
