Category Archives: Mielen päällä

Olen kulkenut pitkän tien tähän päivään. Tien varrella usko ja epäusko ovat vuorotelleet. Ei niinkään siksi, että peruslähtökohtaisesti olisin taipuvainen epäuskoon, vaan pikemminkin siksi, että ihmiset ja olosuhteet eivät ole olleet omiaan vahvistamaan uskoa ja luottamusta; pikemminkin päinvastoin.

Se, että näkee Pyhää ja hyvää käytettävän vääriin tarkoitusperiin, kuten vaikkapa ihmisten manipulointiin tai henkisen/hengellisen väkivallan välineenä tai verukkeena, ei ole omiaan lisäämään luottamusta itse asiaankaan, vaikka se olisi kuinka hyvä tahansa.

Minulta meni melkein vuosikymmen sen tajuamiseen, että huonosti käyttäytyvät ihmiset ja heidän edustamansa asia ovat kaksi eri asiaa. Jumalaa tai Hänen Sanaansa eivät tee huonoksi tai tyhjäksi se, että sanansaattajat ovat “mätiä omenia”.

Tämän eron tajuaminen on ollut käännekohta (uskon)elämässäni. Olen tajunnut, että minun ei tarvitse välttämättä karttaa aihepiirejä tai raamatunkohtia, joita on opetettu kenties hyvinkin epäpuhtaista motiiveista. Epäpuhdas motiivi ei tee Jumalan Sanaa tyhjäksi (Jumalan kiitos!).

• Miten ajattelet itsestäsi?
• Miten puhut itsellesi/itsestäsi?
• Miten ajattelet/puhut toisesta?
• Miten puhut/ajattelet paikasta, jossa asut ja vaikutat?

Näin kyselin artikkelissani https://eksousia.com/2019/06/08/silla-etta-sisaistat-jumalan-rakkauden-on-iso-merkitys/

Sananlaskujen kirjan luvun 18 jakeen 21 sanoin:

Kielen varassa on elämä ja kuolema — niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää. 

Heprean sana מות [maveth] voidaan kääntää

• kuolemaksi ja
• kuoleman ulottuvuudeksi.

Elämäksi käännetty sana puolestaan pohjaa sanaan חיה [khayah], joka voidaan kääntää muun muassa

• elämäksi, ikuiseksi elämäksi,
• elämän tai terveyden palauttamiseksi,
• menestyksekkääksi elämäksi,
• elämän ylläpitämiseksi

Kohdassa annetaan ymmärtää, että kielellämme on vallassa kaikki nämä. Me valitsemme, millaista hedelmää saamme.

Vaalimiseksi käännetty sana tarkoitta pikemminkin rakkautta. Miten rakastamme ja käsittelemme kieltämme? Siitä on kysymys.

Siunaanko vai kiroanko? Tuotanko elämää vai tappavaa myrkkyä?

• Miten ajattelet itsestäsi?
• Miten puhut itsellesi/itsestäsi?
• Miten ajattelet/puhut toisesta?
• Miten puhut/ajattelet paikasta, jossa asut ja vaikutat?

Aika, jossa elämme, ruokkii kielteisyyttä

Näkemämme ja kuulemamme uutiset ovat useimmiten kielteisiä; jotkut myös siinä mielessä, että ne tuovat kuultavaksemme ja nähtäväksemme arvoja, jotka ovat vastoin omiamme.

Mitä voisimme tehdä?

Voisimmeko “asemoida” itsemme uudestaan? Ymmärtää Jeesuksen tavoin, että vaikka olemmekin “maailmassa”, emme ole maailmasta. Yhdyskuntamme on Taivaassa. Taivaaseen – ja kaikkeen mitä Taivas edustaa – pitäisi katseemmekin olla suunnattu.

---

Meihin suomalaisiin on iskostunut kuva vihaisesta Jumalasta ja mitättömästä minusta; sovituksen kautta avautuu toisenlainen näkymä: kuva hyvästä ja ihmisiä rakastavasta Jumalasta – ja kuva kalliista aarteesta, jonka Jumala on ollut valmis lunastamaan omakseen.

Jumala rakastaa luomaansa ihmistä – silloinkin, kun tämä on pahasti eksyksissä ja sotkenut elämänsä pahanpäiväisesti

Evankeliumin sanoma on uskomaton, jopa loukkaava (muistamme Uuden testamentin monesta kertomuksesta kuvauksen närkästyneistä fariseuksista ja lainopettajista, jotka toistuvasti ajattelivat…: “Eihän tämä voi näin olla, että Jeesus antaa syntejä anteeksi…”): Pelastus on yksin uskosta ja yksin armosta.

Evankeliumin voima on siinä, että elämääni on astunut Toinen, Vahvempi, Pyhä, Puhdas, Vapahtaja, joka on voittanut synnin vallan. Kun annan Hänen hallita, voin elää Hänen mielenmukaistaan elämää.

Voisinko tämän näkymän edessä alkaa katsella itseäni, toisia ja ympäristöäni uusin silmin?

Nähdä itseni, toiset ja ympäristöni Jumalan eksynyttä etsivän rakkauden kautta.

Jos haluat ostaa täysikokoisia kuvia (korkea resoluutio; koko valittavissa)/ilman tekstejä esimerkiksi julkaisuun, ota yhteys pauliina ät avaintekija piste com tai soita 045 230 74 75.

Kivikasvojen seurakunta

Puhuessani pienelle, saliin kokoontuneelle joukolle ihmettelin:

Mikä ihme tätä porukkaa vaivaa?

Jumala näytti toimivan voimakkaasti. Työ eteni paikkakunnalla. Uusia ihmisiä saavutettiin. Juuri niitä, joita tämä seurakunta oli rukoillut palavasti tuleviksi.

Osassa penkeistä istui kivikasvoisia ihmisiä.

Takana oli vuosikymmenien historia. Uskossaolovuosia monille oli kertynyt kolmisenkymmentä ja ylikin. Suuri osa heistä oli seurakunta-aktiiveja. Monessa mukana ja tilaisuuksissakin ilmeisesti käyneet ahkerasti nuo viimeiset 30 vuotta.

Takana oli 1440 tilaisuutta (jos ajatellaan, että he ovat käyneet 48 viikkona (kesäloma yms. pois lukien) tilaisuuksissa kerran viikossa. Jos he ovat käyneet vaikkapa puolet vuodesta 2 tilaisuudessa, ja toisen puolikkaan yhdessä määrä nouseekin 2190. He ovat kuulleet tuona aikana saman verran herätysjulistusta, saarnoja ja raamattutunteja.

Tuntui kuin katselisin joukkoa, joka oli “lumottu”. Mikään ei tuntunut liikauttavan kivikasvojen osastoa.

Palasin ihmetykseeni.

Mikä ihme tätä porukkaa vaivaa? Ikäänkuin he eivät kuulisi, näkisi ja ymmärtäisi.

Veljet! Tämä tulee iholle!

Psalmista 95 löydämme kuvauksen siitä,

• miltä kova sydän näyttää?
• kenen sydän voi kovettua?
• mitä kovettuneesta sydämestä seuraa?
• mitä Jumala ajattelee tilanteesta?

Tulkaa, kumartukaa maahan,
polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.

Wau! <3  Ihana Jumalan lapsen osa!

SE, mitä Herra puhuu kansalleen, lampailleen, on jytäkkää – ja yllättävää – tekstiä:

Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:
— Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran,
kun isänne koettelivat minua
autiomaassa, Meriban ja Massan luona.
He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä.”

• Jumalan oman
• Jumalan kansan
• Paimenenkin

sydän voi olla kova ja epäuskoinen.

Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana “tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet. Hepr. 3: 12-14

Heprealaiskirjeen kirjoittaja käyttää sanaa αδελφος [adelfos], joka tarkoittaa kirjaimellisesti “saman isän/äidin lapsia”. Sanaa käytetään kristillisessä kielenkäytössä, kun puhutaan veljistä Kristuksessa. Heprealaiskirjeen varoittava sana on suunnattu kristityille – ehkäpä jopa seurakunnan vastuunkantajille. Heitä kirjoittaja varoittaa pahuudesta, epäuskosta ja elävästä Jumalasta luopumisesta.

Kovan sydämen tunusmerkkejä

Sairas sydän

Heprealaiskirjeen kirjoittaja käyttää Heprealaiskirjene kohdassa sydämen pahuudesta puhuessaan sanaa πονηρος [poneros] kuvaamaan sydäntä, joka

• on täynnä raskautta, vaivalloisuutta, ponnistelua ja ikävyyksiä
• työn ja vaivannäön raskauttama
• tuo ikävyyksiä, saa aikaan vaaran ja asettaa ansoja
• on paha tai huono tilaltaan tai luonnoltaan: sairas tai sokea; paha

Epäusko kovan sydämen moottorina

Jeesus

• moitti, torui ονειδιζω [oneidizoo] yhdentoista lähimmän seuraajansa
• epäuskoa, uskon heikkoutta, uskon puutetta απιστια [apistia]

Toistuva tottelemattomuus

“Aina he sydämessään kulkevat harhaan.”
He eivät tahtoneet seurata minun teitäni. Hepr. 3: 10b

Jumala sanoo: AINA. Toistuvasti. Teillä on tapana. Jumala yleistää – tarkoituksella, liioittelematta: Hänen omalla kansallaan on AINA, toistuvasti, tapana kulkea sydämessään harhaan. HE eivät AINA, toistuvasti, tapojensa orjina ole tahtoneet seurata Herran teitä – ja tämä jatkuu.

Paatumus

σκληρυνω [sklerunoo] kovettuminen, muuttuminen itsepäiseksi, uppiniskaiseksi, taipumattomaksi ja vaikeasti parannettavaksi seuraa synnin petokseen suostumista.

Mikä kovettaa sydämen?

Synti

Meillä herätyskristittyiltä tupsahtaa hetkessä vastaus: Synti.

Synti – silloin, kun emme tee siitä parannusta ja/tai jatkamme sinnikkäästi elämäämme tuon synnin parissa – kovettaa sydämen.

Synnistä puhuessamme mielikuvissamme on helposti ensimmäisen ajatus selkeästi nähtävillä olevista synneistä: uskovalle sopimattomista teoista (tässä lista voi vaihdella alkoholin käytöstä ja tupakoinnista vaatetukseen, tv:n katselusta epäsopivan materiaalin katseluun, avoliitosta aborttiin jne.) Tässä syntikäsityksemme kaipaa tuuletusta. Syntilistamme pitäisi täydentyä lihan tekojen (vrt. Gal 5) vähemmän näkyvillä olevilla teoilla, kuten: katkeruus, viha, eriseuraisuus, juonittelu,…

Harhailevat ajatukset

Opetuslasten ongelma ei ollut mikään noista. Heidän ongelmansa oli se, että heidän ajatuksensa olivat aivan jossain muussa kuin siinä, mitä Jeesus oli juuri tehnyt (tapauskertomuksissamme, raamatunkohdat myöhemmin tässä kirjoituksessa):

• Ruokkinut valtavan ihmisjoukon!
• Noussut kuolleista!

Mitä sydämen kovuudesta seuraa?

Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä,
sillä näin heidän kulkevan harhaan,
kun he eivät ymmärtäneet minun teitäni.
Silloin minä vihassani vannoin: “He eivät pääse lepopaikkaan, jonka olen heille luvannut.

Ennen tätä kovasydämisyys luo juovan ihmisen ja elävän Jumalan väliin.

αφιστημι [afistemi] joka meidän suomalaisessa Raamatussamme on käännetty lankeamiseksi (vrt.Hepr. 3: 12-14 yllä) tarkoittaa

• etäisyyden ottamista
• pakkivaiheen laittamista päälle
• pysymistä matkan päässä, poistumista, eristäytymistä
• lankeamista
• epäuskoiseksi tulemista
• pakenemista – ja jopa
• kapinaan kiihottamista.

Andrew Wommack on kiinnittänyt aiheesta kirjoittaessaan huomiota siihen, kuinka Jumalan meihin laittama suojamekanismi muuttuu tuhoisaksi, jos sitä käytetään väärin:

• Jumala on tarkoittanut, että kirjaimellisesti suljemme ulos ei-toivotut vaikutteet.
• Ongelma muodostuu, kun tulemme torjuneeksi Jumlan meidän hyväksemme tarkoittamat asiat elämästämme.

Kovettunut sydän vaimentaa henkilön kyvyn vastaanottaa ja ymmärtää. Tilanne on ikään kuin hengellistä “jälkeenjääneisyyttä”.

Opetuslapset olivat unohtaneet varata leipää mukaansa. Heillä oli veneessä yksi ainoa leipä.  Jeesus puhui heille vakavasti: “Olkaa varuillanne. Varokaa fariseusten ja Herodeksen hapatetta.” Mutta he vain puhelivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää. Jeesus huomasi sen ja sanoi: “Miksi te puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vieläkään ymmärrä, ettekö käsitä? Onko teidän sydämenne paatunut? Onhan teillä silmät, ettekö te näe? Onhan teillä korvat, ettekö kuule? Ja ettekö muista: kun jaoin ne viisi leipää viidelletuhannelle ihmiselle, kuinka monta täyttä korillista te keräsitte palasia?” “Kaksitoista”, he vastasivat.”Entä kun jaoin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle? Kuinka monta koria te silloin keräsitte täyteen palasia?” He vastasivat: “Seitsemän.” Jeesus sanoi heille: “Ettekö te vieläkään käsitä?” (Mark. 8: 14-21)

Tilanne on suorastaan järjenvastainen: Jeesus on juuri ruokkinut 5000 miestä + naiset ja lapset. Tähteeksikin jäi viidestä leivästä ja kahdesta kalasta.

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus

— Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena.(Mark. 16: 14)

Jeesus

• moitti, torui ονειδιζω [oneidizoo] yhdentoista lähimmän seuraajansa reaktiota
• epäuskoa, uskon heikkoutta, uskon puutetta απιστια [apistia] ja heidän
• sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nouseina

Kovettunut sydän

• ei ota vastaan
• ei ymmärrä
• ei näe
• ei kuule
• ei muista

He saattavat nähdä sen, mitä Herra on heille näyttämässä, mutta he eivät saa siitä otetta niin, että asiasta tulisi osa heidän elämäänsä. Andrew Wommack

Tällaiset ihmiset ovat ikään kuin hengellisesti sokeita tai kuuroja: he eivät näe hengellistä totuutta tai kuule Jumalan puhuvan heille – tai he eivät muista.

---

 

 

Honor God with everything you own; give him the first and the best.
Your barns will burst, your wine vats will brim over. – Kunnioita Jumalaa kaikella, mitä sinulla on; anna hänelle ensimmäinen ja paras. Sinun latosi pursuavat, viinisammiosi vuotavat yli äyräiden.  Snl 3: 9, 10, MSG

כבד [kabad] ´kunnioittaa, antaa kunnia´ sukua sanalle, joka tarkoittaa kunniaa [kabod]. Sitä käytetään 200 kertaa Vanhassa testamentissa. Niistä puolet, 100 kertaa viittaa Jumalan kunniaan. Tällöin sana sisältää ajatuksen kunniasta, kunnioituksesta ja kirkkaudesta ja se liittyy siihen, kuka Jumala on ja mitä Hän tekee. (Jos englanti taipuu, voit lukea lisää VT:n professori Claude Mariottinin blogista muun muassa artikkelista The Glory of God )

Tätä taustaa vasten Sananlaskujen kohta rohkaisee (ainakin minua)

• antamaan Jumalan olla Jumala
• tunnustamaan Hänet ja
• palvomaan Häntä kunniassaan ja kirkkaudessaan

sillä mitä minulla ON – ja siitä ensimmäisellä ja parhaalla. <3

---

Mielessäni on kertomus viidestä leivästä ja kahdesta kalasta. Voit lukea sen esimerkiksi Luukkaan evankeliumin luvusta 9.

“Antakaa te heille syötävää”, sanoi Jeesus. He vastasivat: “Ei meillä ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa…

Ei meillä ole KUIN..?

On kyllä – Riittävästi – kun Jeesus ottaa ja siunaa – ja sinä & minä pistämme jakoon ensin sen, mitä meillä on ja sitten sen, mitä Jeesus sille tekee!