Kuvaa sitä, mitä rakastat

Tällaisen ohjeen antoi valokuvaan Rick Diffley ja jatkoi:

Ja mene tarpeeksi lähelle.

Valokuvaukseen tarkoitettu ohje pätee valokuvaajien lisäksi myös niin kirjoittajille kuin puhujillekin, niin hengellisessä kuin sekulaarissa kentässä. Tunne – niin peruspotutus kuin innostuminen asiasta – välittyy läpi tahtoi sitä tai ei.

Ajattelen, että erityisesti kristittyinä meidän kannattaa pohtia levitämmekö ympärillemme iloista sanomaa siitä, että Jeesus vapauttaa sen, joka haluaa Hänen luokseen tulla, vai onko sanomamme ytimessä jotain muuta.

Esimerkiksi Apostolien teoissa on kuvaus siitä, mitä seuraa, kun eräs Jeesuksen seuraajista nimeltään Filippus saarnasi Kristusta:

Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa.

Apt. 8:5-8, KR 38

Johannes kirjoittaa kristillisestä todistuksesta:

Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi.

Elämä on koettu kaikin aistein ja maustein – ja tulee esiin elämänmakuisena todistuksena. Tämä todistus tai uskonkuvaus voi olla myös palvontaa, johon saamme pistää parastamme:

Psalminkirjoittajan sanoin:

Sydämeni on tulvillaan kauniita sanoja.
Minä lausun säkeeni kuninkaalle —
olkoon kieleni kuin taitavan kirjurin kynä.


Viikonloppuna osallistuin messuun, jossa pappi totesi seuraavaan tapaan pääasiassa nuorelle kuulijakunnalleen:

Meille suomalaisille on ominaista, että pidämme ilon sisällämme. No, se on hyvä, että se ilo on sisällä. Olkaa te kuitenkin se sukupolvi, joka uskaltaa päästää ilon ulos.

Kuvaavaa on takavuosina kuulemani lausahdus, jossa henkilö totesi kerrottuaan siitä, kuinka Jeesus on muuttanut hänen elämänsä:

Ihan tässä meinaa innostua.

Hyvä vastakysymys olisi:

No, mikset sitten innostu?!

Niin, miksemme päästäisi iloa valloilleen? – Ja jos ilo on hukassa, Jeesuksen läheisyyteen hakeutuminen auttaa.

Alun perin julkaistu 14.1.14

Leave a Reply