Rukous ja rakkaus kesyttivät minut

Elimme herätyshypetyksen vuosia. Uskoimme vakaasti, että herätys tulisi kauttamme  paikkakunnallemme ja Suomeen. Vaikutin lähinnä taustajoukoissa. Keulakuvamme matkustivat ympäri Suomea  ja ulkomaillakin. 

Kun kulissit kaatuvat

Päivän uutisia katsellessani palaan tuntoihin, joita koin, kun kulissit kaatuivat.

Päällimmäisenä pettymys. Se, mihin olin luottanut, oli kupla.Kuinka paljon tyhjää mahtui sisään, sitä selvittelin kauan. Uskossani olin koettanut olla aito. Vilpittömyydessäni ja hyväuskoisuudessani olin tehnyt tyhmyyksiä. Kuinka paljon ja missä, siinä riitti puitavaa ja purtavaa.

Kysymyksistä päällimmäisiä myös: Mihin voi enää uskoa, kun uskottavimmaltakaan kuulostava tai näyttävä, ei ollut uskomisen arvoinen?

Heilahdin heilurin tavoin toiseen ääripäähän: Kavahdin kaikkea karismaattista ja pidin helluntalaisia hihhuleina.Vaikka näkemäni ilmiöt eivät tapahtuneet helluntalaisuuden piirissä, näin mieleni asiat kuitenkin yhdisti. Olisin voinut olla kirjoittamassa kirjaa harhaanjohtajista.

Hahmottamisen vaikeus

Rimpuilun alla näen pelokkaan, hämmentyneen hapuilun uutta suuntaa etsien, halun löytää totuus ja oikea tie. Asiat harvoin kulkevat joko–tai -akselilla. Rakentava ja nakertava voivat liittyä hämmentävällä tavalla yhteen. Tämä tekee  asiasta monisyisen ja vaikean hahmotettavan.

Irtaannuttuni ”vääryyden valtakunnaksi” osoittautuneesta yhteisöstä löysin tukea ja turvaa muutamalta entuudestaan tutulta hengellisen kentän vaikuttajalta. Yhden heidän kursseillaan sain paljon apua menneisyyden käsittelyyn. Toisen opetus oli mullistanut rukouselämäni niin, että rukouksesta tuli aivan uudenlainen osa elämääni. Kolmannen kanssa keskustelu antoi nimiä näkemilleni kummajaisille kentässä. Neljännen kirjoitukset auttoivat ymmärtämään, että menneisyys voi jättää otteensa.

Myöhemmin kuulin, että ensimmäiseen kohdistui seksuaalirikosepäily. Toisen yhteisöstä lähti liuta ihmisiä pois henkisen (ja osin seksuaalisen) väkivallan vuoksi. Kolmannen hengellisyys oli muuten vain ajautunut oudoille ja epäraittiilta vaikuttaville urille. Neljännen johtamismetodeissa täyttyivät narsistisen johtajan tunnusmerkit.

Takaisin kesytetty

Istun mieheni kanssa kahvipöydän ääressä ties miten monetta kertaa kysyen samoja kysymyksiä. Pariskunta pöydän toisella puolella kuuntelee meitä ja rukoilee kanssamme.

Karuista kokemuksista selviytymistä auttoi paljon se, että löytyi henkilöitä, jotka osoittautuivat luotettaviksi ja jotka kuuntelivat kiirehtimättä prosessia.

Sinnikäs tunne sisikunnassa kehottaa menemään naapurikaupungin helluntaiseurakuntaan sunnuntaiaamun tilaisuuteen. Väitän mielessäni vastaan, että on se kirkko omalla paikkakunnallakin. Taivun kuitenkin menemään.

Tilaisuuden loppupuolella alkaa eräs nainen puhumaan kielillä ja selittää. Olen täysin tuntematon seurakuntalaisille – ja tämä nainen kuvaa elämäni karvaat kokemukset seurauksineen hyvin tarkasti ja antaa lupauksen, joka myöhemmin toteutuu.

Työpaikkani naapurissa on helluntaiseurakunta. Pihatalkoolaiset juttelevat kanssani. Useaan kertaan elämäni ja asioideni kanssa tiukilla ollessani seurakuntaan kuulunut pariskunta ilmaantuu luokseni mukanaan rohkaiseva sana.

Sulkien kasvettua siipiini  uudistuu työnäky, jonka olin 20 vuotta aimmin saanut ja josta olin kipeiden kokemuksien myötä hellittänyt. Työskentelen nuorisotyönohjaajan viransijaisena luterilaisessa seurakunnassa. Konfirmaatiosaarnaa aloittaessani koen saarnastuolissa Pyhän Hengen läsnäolon. Olen toki kokenut vastaavaa ennenkin. Silti ihmettelen, mitä ihmettä on meneillään.

Seuraavana päivänä asia selviää. Paikallisella kirpputorilla tapaan helluntaiseurakuntaan kuuluvia naisia, jotka kertovat rukoilleensa saarnani puolesta.

Kohtaamani aito karismaattisuus riisui aseista. Rukous ja rakkaus voittivat minut takaisin. Tällä hetkellä palvelen seurakunnassa, josta edellä kerroin.

Heiluriliikkeen tasoituttua ajattelen: Vaikka joku käyttää Raamattua tai jotain opillista vivahdetta omiin tarkoitusperiinsä tai sotkee siihen jotain asiaankuulumatonta, ei automaattisesti tee vivahteesta – eikä etenkään Raamatusta –  väärää. Vaikka joku kertoo feikkiherätyksestä tai -ihmeistä, se ei tee tyhjäksi aitoa Jumalan ja Pyhän Hengen toimintaa.

Anna aihe uskoa

Ihmisiin turvaaminen on riskibusiness. Jumalaan turvaaminen on vakaampaa. Jumala on luotettava, vaikka me ihmiset emme monta kertaa olekaan; Jumala on hyvä, vaikka me ihmiset teemme pahoja, jopa törkeitä asioita.

Tuhoa tapahtuu kuvaamassani sekasotkussa monella taholla: Jotkut eksyvät täyteen hölynpölyyn, voimattomaan uskonnollisuuteen (sellaiseksi usko muodostuu, jos sitä täytyy pönkittää ihmisvoimin ja/tai suoranaisella valheella) tai pimeyden voimien vaikutukseen (mikä on täysin mahdollista silloin, jos ihminen elää valheessa). Toiset pettymys saa jättämään irti rohkeasta uskon luottamuksesta elävään Jumalaan, joka toimii vielä tänäkin päivänä pelastaen, parantaen, vapauttaen. Tuhoa tapahtuu myös niiden piirissä, jotka hapuileva uskon suuntaan. Tyypillinen kysymys on: ”Mihin voi uskoa, kun täällä on kaikenlaista?”

Ilmiöitä kannattaa katsella realistisesti suoraan silmiin: Uskon nimissä voidaan tehdä melkoista tuhoa. Niistä kannattaa ottaa opikseen ja kysyä: Miten yhteisöistämme voisi tulla entistäkin turvallisempia ja elämää eteenpäinvieviä? –  Ja vieläkin mieluummin kuin osoitamme asioita vääriksi, meidän kannattaa kertoa, mikä on aitoa. Meidän tulee antaa ihmisille aihe uskoa.

Skandaalia kirkuvien lööppien äärellä ajattelen: Jälleen yksi skandaali tunnetun, kristillisen julistajan elämässä. Tapahtuu se, minkä perään säännöllisin väliajoin huhuilen: Totuus tulee julki. Pitäisikö sanoa: ”Niinhän siinä sitten kävi. Johan minä sanoin.” vai pitäisikö olla murheissaan ja rukoilla.

Kallistun toisen vaihtoehdon puoleen: Jokainen Jumalan valtakunnan työntekijä on kallisarvoinen omalla paikallaan. Kenenkään etu ei ole, että hänelle käy jotain, mikä romuttaa hänen elämän(työn)sä ja sanoman.

Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Hepr. 10: 23, 24

Viisautta on rukoilla myös omalle kohdalleen: ”Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.” Ps. 69: 7

Rukous ja rakkaus kesyttivät minut

Elimme herätyshypetyksen vuosia. Uskoimme vakaasti, että herätys tulisi kauttamme  paikkakunnallemme ja Suomeen. Vaikutin lähinnä taustajoukoissa. Keulakuvamme matkustivat ympäri Suomea  ja ulkomaillakin. 

Kun kulissit kaatuvat

Päivän uutisia katsellessani palaan tuntoihin, joita koin, kun kulissit kaatuivat.

Päällimmäisenä pettymys. Se, mihin olin luottanut, oli kupla.Kuinka paljon tyhjää mahtui sisään, sitä selvittelin kauan. Uskossani olin koettanut olla aito. Vilpittömyydessäni ja hyväuskoisuudessani olin tehnyt tyhmyyksiä. Kuinka paljon ja missä, siinä riitti puitavaa ja purtavaa.

Kysymyksistä päällimmäisiä myös: Mihin voi enää uskoa, kun uskottavimmaltakaan kuulostava tai näyttävä, ei ollut uskomisen arvoinen?

Heilahdin heilurin tavoin toiseen ääripäähän: Kavahdin kaikkea karismaattista ja pidin helluntalaisia hihhuleina.Vaikka näkemäni ilmiöt eivät tapahtuneet helluntalaisuuden piirissä, näin mieleni asiat kuitenkin yhdisti. Olisin voinut olla kirjoittamassa kirjaa harhaanjohtajista.

Hahmottamisen vaikeus

Rimpuilun alla näen pelokkaan, hämmentyneen hapuilun uutta suuntaa etsien, halun löytää totuus ja oikea tie. Asiat harvoin kulkevat joko–tai -akselilla. Rakentava ja nakertava voivat liittyä hämmentävällä tavalla yhteen. Tämä tekee  asiasta monisyisen ja vaikean hahmotettavan.

Irtaannuttuni ”vääryyden valtakunnaksi” osoittautuneesta yhteisöstä löysin tukea ja turvaa muutamalta entuudestaan tutulta hengellisen kentän vaikuttajalta. Yhden heidän kursseillaan sain paljon apua menneisyyden käsittelyyn. Toisen opetus oli mullistanut rukouselämäni niin, että rukouksesta tuli aivan uudenlainen osa elämääni. Kolmannen kanssa keskustelu antoi nimiä näkemilleni kummajaisille kentässä. Neljännen kirjoitukset auttoivat ymmärtämään, että menneisyys voi jättää otteensa.

Myöhemmin kuulin, että ensimmäiseen kohdistui seksuaalirikosepäily. Toisen yhteisöstä lähti liuta ihmisiä pois henkisen (ja osin seksuaalisen) väkivallan vuoksi. Kolmannen hengellisyys oli muuten vain ajautunut oudoille ja epäraittiilta vaikuttaville urille. Neljännen johtamismetodeissa täyttyivät narsistisen johtajan tunnusmerkit.

Takaisin kesytetty

Istun mieheni kanssa kahvipöydän ääressä ties miten monetta kertaa kysyen samoja kysymyksiä. Pariskunta pöydän toisella puolella kuuntelee meitä ja rukoilee kanssamme.

Karuista kokemuksista selviytymistä auttoi paljon se, että löytyi henkilöitä, jotka osoittautuivat luotettaviksi ja jotka kuuntelivat kiirehtimättä prosessia.

Sinnikäs tunne sisikunnassa kehottaa menemään naapurikaupungin helluntaiseurakuntaan sunnuntaiaamun tilaisuuteen. Väitän mielessäni vastaan, että on se kirkko omalla paikkakunnallakin. Taivun kuitenkin menemään.

Tilaisuuden loppupuolella alkaa eräs nainen puhumaan kielillä ja selittää. Olen täysin tuntematon seurakuntalaisille – ja tämä nainen kuvaa elämäni karvaat kokemukset seurauksineen hyvin tarkasti ja antaa lupauksen, joka myöhemmin toteutuu.

Työpaikkani naapurissa on helluntaiseurakunta. Pihatalkoolaiset juttelevat kanssani. Useaan kertaan elämäni ja asioideni kanssa tiukilla ollessani seurakuntaan kuulunut pariskunta ilmaantuu luokseni mukanaan rohkaiseva sana.

Sulkien kasvettua siipiini  uudistuu työnäky, jonka olin 20 vuotta aimmin saanut ja josta olin kipeiden kokemuksien myötä hellittänyt. Työskentelen nuorisotyönohjaajan viransijaisena luterilaisessa seurakunnassa. Konfirmaatiosaarnaa aloittaessani koen saarnastuolissa Pyhän Hengen läsnäolon. Olen toki kokenut vastaavaa ennenkin. Silti ihmettelen, mitä ihmettä on meneillään.

Seuraavana päivänä asia selviää. Paikallisella kirpputorilla tapaan helluntaiseurakuntaan kuuluvia naisia, jotka kertovat rukoilleensa saarnani puolesta.

Kohtaamani aito karismaattisuus riisui aseista. Rukous ja rakkaus voittivat minut takaisin. Tällä hetkellä palvelen seurakunnassa, josta edellä kerroin.

Heiluriliikkeen tasoituttua ajattelen: Vaikka joku käyttää Raamattua tai jotain opillista vivahdetta omiin tarkoitusperiinsä tai sotkee siihen jotain asiaankuulumatonta, ei automaattisesti tee vivahteesta – eikä etenkään Raamatusta –  väärää. Vaikka joku kertoo feikkiherätyksestä tai -ihmeistä, se ei tee tyhjäksi aitoa Jumalan ja Pyhän Hengen toimintaa.

Anna aihe uskoa

Ihmisiin turvaaminen on riskibusiness. Jumalaan turvaaminen on vakaampaa. Jumala on luotettava, vaikka me ihmiset emme monta kertaa olekaan; Jumala on hyvä, vaikka me ihmiset teemme pahoja, jopa törkeitä asioita.

Tuhoa tapahtuu kuvaamassani sekasotkussa monella taholla: Jotkut eksyvät täyteen hölynpölyyn, voimattomaan uskonnollisuuteen (sellaiseksi usko muodostuu, jos sitä täytyy pönkittää ihmisvoimin ja/tai suoranaisella valheella) tai pimeyden voimien vaikutukseen (mikä on täysin mahdollista silloin, jos ihminen elää valheessa). Toiset pettymys saa jättämään irti rohkeasta uskon luottamuksesta elävään Jumalaan, joka toimii vielä tänäkin päivänä pelastaen, parantaen, vapauttaen. Tuhoa tapahtuu myös niiden piirissä, jotka hapuileva uskon suuntaan. Tyypillinen kysymys on: ”Mihin voi uskoa, kun täällä on kaikenlaista?”

Ilmiöitä kannattaa katsella realistisesti suoraan silmiin: Uskon nimissä voidaan tehdä melkoista tuhoa. Niistä kannattaa ottaa opikseen ja kysyä: Miten yhteisöistämme voisi tulla entistäkin turvallisempia ja elämää eteenpäinvieviä? –  Ja vieläkin mieluummin kuin osoitamme asioita vääriksi, meidän kannattaa kertoa, mikä on aitoa. Meidän tulee antaa ihmisille aihe uskoa.

Skandaalia kirkuvien lööppien äärellä ajattelen: Jälleen yksi skandaali tunnetun, kristillisen julistajan elämässä. Tapahtuu se, minkä perään säännöllisin väliajoin huhuilen: Totuus tulee julki. Pitäisikö sanoa: ”Niinhän siinä sitten kävi. Johan minä sanoin.” vai pitäisikö olla murheissaan ja rukoilla.

Kallistun toisen vaihtoehdon puoleen: Jokainen Jumalan valtakunnan työntekijä on kallisarvoinen omalla paikallaan. Kenenkään etu ei ole, että hänelle käy jotain, mikä romuttaa hänen elämän(työn)sä ja sanoman.

Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Hepr. 10: 23, 24

Viisautta on rukoilla myös omalle kohdalleen: ”Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.” Ps. 69: 7

Leave a Reply