Rauhaa ja kukkivia kunnaita

Tasan 13 vuotta siitä, kun tein elämäni raskaimpia päätöksiä. Mieleni oli levoton: Teenkö väärin, kun teen näin? Pysäköin autoni parkkiin lähikaupungissa. Pysäköintimittarilla oli mies. Sisäinen evankelistani heräsi. Tuolle miehelle pitäisi kertoa uskosta ja Jeesuksesta. Miehen hymy oli ystävällinen, suorastaan rauhoittava. Kun oli minun vuoroni laittaa rahaa mittariin ja käännyin takaisin autolleni, mies oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Enkeli? Jeesus? En tiedä. Sisikunnassani oli syvä rauha.

Tasan 13 vuotta tuon päivän jälkeen seison saman kiviaidan luona, josta näin unen tuona keväänä. Uni muistutti toista kymmentä vuotta aiemmin saamastani profetiasta. Siinä silloisessa seurakunnassani vieraillut henkilö toi eteeni kuvan: “Sinä olet kuin Ukko-Pekka -veturissa. Kyyti on röykkyistä. Tulee aika, jolloin astut Pendolinon kyytiin. Kokeilet istuimia ja selkänojia. Nautit matkasta.”

Elämäni muuttui matkan varrella entistäkin mutkallisemmaksi. Kyselin moneen otteeseen sitä, missä se Pendolino oikein viipyy. Ukko-Pekan kyydissä oli oltu ihan tarpeeksi. Matkan röykkyisyys alkoi ahdistamaan.

Tuona keväänä, äitienpäiväaamuna, heräsin unesta. Olin hämmentynyt. Unessa asuinpaikkani vieressä olevan kiviaidan viereen oli valmistunut rautatie. Unessa ihmettelin näkymää. Samaan aikaan kuulin erään silloisen seurakuntalaisen laulavan laulua: Kipu sammumaton pian päättyvä on. Te, jotka laulun tunnette, huomaatte, että alkuperäiset sanat ovat hieman erilaiset. Tämä muunnos lienee merkityksellinen? Sitä pohdin. Seuraavaksi näin uuden näkymän: Minua kainaloihin ulottuva heinä pellolla ja minä kahden matkalaukun kanssa lähdössä junaan, joka oli kiviaidan takana raiteilla odottamassa.

Samainen vieraspuhuja tuli seurakuntaan tuona kesänä. Hän palasi uudestaan junateemaan sanoen: Se Pendolino tulee, ja se tapahtuu niin nopeasti, että hyvä että saat hameen helmat kyytiin. Niinhän siinä kävi. Lähdin mukanani vaatteet ja muutama itselleni tärkeä tavara, mukaan lukien Raamattu, Raamatun tietosanakirjat ja tietokone. 

Olen nimittänyt aikaa 13 vuoden “eksiiliksi”, maanpakolaisuudeksi. Ympäristö, jossa elin oli alkanut ahdistamaan. Ongelmavyyhti oli monisyinen. Tuntui, että ainoa vaihtoehto on pako. Niin teinkin. Pakenin paikkaan, josta ajattelin minua olevan vaikea löytää. Pakenin tilannetta. Ja – kun tarkemmin asiaa pohdin – myös uskoa ja Jumalaa, jotka olivat tulleet kytketyksi ongelmavyyhteen.

Hyvin harvakseltaan pystyin käymään koko paikkakunnalla. Minulla oli tunne, että “maa hylkii” minua. 

Pohdin kokemaani monelta kantilta. 

Jotain alkoi hahmottua. Ongelmina kokemani alkusyystä ja omasta osuudestani tapahtuneeseen. 

Lisäksi paljon rukousta, keskustelua ja kirjoittamista. 

Vähin erin kipu hellitti ja menneisyyden varjot eivät tuntuneet niin kamalilta. 

Tuo kiviaita symboloi monessakin mielessä rajaa entisen ja nykyisen välillä – ja välillä tuntui, ettei sitä voi ylittää. 

Menneenä kesänä palasin noihin maisemiin. Katsoin maahankaatunutta aitaa, umpeenkasvanutta lähdettä ja sammalen peittämää kiviaitaa. 

Oli kuin Jumala olisi puhunut jälleenrakentamisen ajasta. Voisivatko nämä kunnaat puhjeta vielä kukkaan?

Tunnustelen olotilaani. Minä, joka niin monta kertaa olen kokenut ääretöntä ahdistusta, koenkin syvän rauhan.

Näyttää siltä, että kaiken kaikkiaan 30 vuoden rukous on vapauttanut tuota tilaa syvistä sidoksista, jotka ulottuvat sukupolvien taakse tilan mutkikkaissa omistussuhteissa. Rukous on vapauttanut myös minua. 

Kiitin erästä esirukoilijaa siitä, että hän oli kantanut vaikeina aikoina. Kerroin, mitä on tapahtunut. Hän totesi: “Näkkeehän sen siusta. Sie olet onnellinen.”

Samanaikaisesti löydän useita samansuuntaisia ajatuksia. Seuraavat ovat Lana Wavserilta, australialaiselta naiselta, joka tuntuu monesti olevat Taivaan taajuudella. Sinällään hyvin mielenkiintoista, että tässä alla olevassa sanassa on somimmoilleen ne asiat, jotka ääneen rukoilin kiviaidan takana – postitettuna samana päivänä sähköpostiini uutiskirjeenä. 

“Herra on puhunut minulle kerta kerran jälkeen vapautuksen päivästä, jota elämme juuri nyt. Suuri vapautuminen on Kristuksen ruumiin päällä tällä hetkellä hyvin monin eri tavoin. Tämä on ennennäkemätön vapauden päivä. 

Kuulin Herran sanovan: “Tämän on teidän päivänne valloittaa.”

 On aika valloittaa se maa, josta Herra on kirjoittanut ja jonka Hän luvannut sinulle. Herra puhui minulle, että on erilaisia maita ja erinimisiä asioita ja ne puhuvat Jumalan Hänen omilleen antamasta lupauksesta.

Näin alueita, joissa oli käyty uuvuttamimpia taisteluita siitä huolimatta, että Jumalan ihmiset olivat seisoneet,  vartioineet ja julistaneet ottavansa maan ja sen jatkumoksi kohdanneet entistä isomman taistelun maassa. Tämä on jatkunut ja jatkunut ja tuntunut loputtomalta.

Kuulin Herran sanovan: “Tämä on vapauden päivä. Se ei ole tulossa. Se on täällä. Sinä astut alueelle, jonka olen sinulle luvannut. Sinut vahvistetaan ja sinä valtaat sen kerralla ja kaikkia varten.

Herra, teidän isienne Jumala, tehköön teidät vielä tuhat kertaa lukuisammiksi ja siunatkoon teitä lupauksensa mukaisesti. 

5. Moos. 1: 11

Valtava siunaus ja lisääntyminen odottaa Jumalan ihmisiä näillä uusilla alueilla. Näillä alueilla odottaa valtava sadonkorjuu, ja juuri sen takia taistelu on ollut niin tuima. Näin näillä uusilla alueilla myös uutta voitelua ja viittoja (joihin pukeutua), joissa kulkea. Vihollinen on koettanut menneinä aikoina pelata sinut ulos. Näillä uusilla maa-alueilla, jotka valloitat, kuljet voitelussa vapauttaen muita siitä, mikä on ollut riesanasi ja mikä on koettanut rikkoa sinut tätä edeltävänä ajanjaksona. On aika kulkea ennen näkemättömällä tavalla Kristuksen kaiken ylittävässä voitossa. Et pelkästään kulje tuossa voitossa ja ole kohtaamasi ylöpuolella, vaan riesanasi olleet taistelut eivät ole enää osa tarinaasi. On vapautuksen päivä.  

Esi-isämme eivät voittaneet näitä taisteluita omalla voimallaan, taidoillaan tai strategiallaan, vaan Sinun valtavan voimasi ilmentymä ja Sinun loistava läsnäolosi kautta. Sinä rakastit ja annoit voiton, sillä iloitsit heistä. Olet Jumalani, Kuninkaani.  — Sinun nimesi kunnia ja ihmeellinen voimasi – ja me murtaudumme läpi jokaiseen voittoon ja jokaisen vihollisen tappioon.

Ps. 44: 3-5, TPT

Jumalan voimakas vapautus on ylläsi tällä hetkellä. Se tulee olemaan voimakas osoitus Hänen voimastaan ja Hänen kädestään, joka vapauttaa sinut ja saa aikaan sen, että edistyt ennen näkemättömillä tavoilla.

Suurin ennalleenasettaminen, vapautus ja sadon korjuu on elämäsi ylä. Jumalallinen tasaus ja vapaus, johon sinua johdetaan on sellaista, mitä et ole kuvitellut etkä voi verrata sitä mihinkään. Johdatan sinut maahan, jotta voit sen valloittaa ja se on suurempi kuin olet kuvitellut. Kertomus muuttu. Muutan käsikirjoituksen. Nämä taistelut, jättiläiset ja vastarinta ei ole enää osa tarinaasi, heikkoutta ja uupumusta. Ne ovat osa kertomusta, joka julistaa Jumalan vapauttavaa voimaa ja on voimakas todistus siitä, että näit Jumalan voiman nostavan sijoiltaan asiat, jotka eivät ole liikahtaneet vuosiin tai vuosikymmeniin. 

Jumala ei pelkästään poista niitä, vaan lisää niihin kasvavan jälleenrakentamisen ja resetoinnin, jonka Jumala vapauttaa yllesi. Alueilla, joissa vihollinen on tehnyt kaikkensa estääkseen sinua saavuttamasta sinulle kuuluvaa (perintöä), sinä liikut näille alueille, valtaat ne ja virtaat ennen näkemättömällä tavalla Jumalan voiman ja armon  imussa

Ystävät, käyttäkää suutanne. Julistakaa, mitä Herra sanoo ja Hänen lupauksiaan, koska nyt on aika saapua. 

Herran käsi oikaisee, laittaa linjaan ja vie minut paikkaan, jossa näen kaiken minua koskevan olevan oikein.”

On aika saapua. 

“Totta tosiaan. Se ei kestä kauan tällä erää.” Jumala lupaa.

“Asiat tapahtuvat niin nopeasti, yksi toisensa perään,  että pudistat päätäsi ja sinun on vaikea pysyä kärryillä. Kaikki tapahtuu kertarysäyksellä – ja minne katsotkin, näet siunauksia! Siunaukset tulevat kuin virtaava viini vuorilta ja kukkuloilta. Laitan kansani asiat jälleen ojennukseen.”

He rakentavat raunioituneet kaupungit.

He istuttavat viinitarhoja ja juovat hyvää viiniä.

He tekevät työtä puutarhoissaan ja syövät tuoreita vihanneksia.

Minä istutan heidät, istutan heidät heidän omaan maahansa. 

Heitä ei enää revitä juuriltaan tuosta maasta, jonka olen antanut heille.

Kun Jumala sanoo, niin se on juuri niin.”

Amos 9: 13-15, MSG

Ikään kuin symbolisena, ellen sanoisi että profeetallisena, asiana: Keräsin aivan pieneltä alueelta 5 kg sieniä, juuri tuosta kiviaidan takaa. Sinällään erikoista, että olin aiemmin päivällä käynyt vastaavan oloisessa metsässä suurin sieniodotuksin ja löytänyt vain muutaman sienen. 

Leave a Reply