Parhaan aika

Joosuan kirjaan, 14. lukuun, jakeisiin 6-14 on kirjoitettu mielenkiintoinen kertomus Kalebista, 85-vuotiaasta miehestä “Luvatun maan” rajalla:

Minä olin neljänkymmenen vuoden ikäinen, kun Herran palvelija Mooses lähetti minut vakoilemaan tätä maata, ja vilpittömin mielin minä toin hänelle rohkaisevan viestin. Toverini, jotka olivat käyneet siellä minun kanssani, lannistivat kansan rohkeuden, mutta minä pysyin uskollisena Herralle, Jumalalleni. Silloin Mooses vannoi tämän valan: ’Se maa, jossa kävit, kuuluu ikuisesti sinulle ja jälkeläisillesi, koska olet uskollisesti seurannut Herraa, minun Jumalaani.’

Kuten näet, Herra on pitänyt lupauksensa. Hän on antanut minun elää ne neljäkymmentäviisi vuotta, jotka ovat kuluneet siitä, kun hän puhui tästä Moosekselle, koko sen ajan, jonka Israel vaelsi autiomaassa. Minä olen nyt kahdeksankymmenenviiden vuoden ikäinen. Olen vieläkin yhtä vahva kuin silloin, kun Mooses lähetti minut. Voimani ovat yhä tallella, ja jaksan taistella niin kuin ennenkin. Anna siis minulle se vuoristo, josta Herra tuona päivänä puhui. Sinähän kuulit silloin, että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja, joissa asuu anakilaisia. Ehkä Herra on minun kanssani, niin että pystyn kukistamaan heidät, kuten hän on luvannut.»

Joosua siunasi Kalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintömaaksi Hebronin. Näin kenasilainen Kaleb, Jefunnen poika, sai Hebronin omakseen, koska hän uskollisesti seurasi Herraa, Israelin Jumalaa. Se kuuluu hänen suvulleen vielä tänäkin päivänä.

Kertomus on puhutellut minua voimakkaasti. – Ajatuksiini sopivasti löysin pastorikollegani John Akpamin aamuiset ajatukset aiheesta:

Kun sinulla on Hebron valloitettavissa, tulevaisuudestasi tulee tärkeämpi kuin menneisyydestä. Päivittäin teet ainakin jotakin ottaaksesi askelen unelmiesi suuntaan.

Kun sinulla on Hebron valloitettavissa sinulla “ei ole aikaa” olla kipeä ja heikko. Et anna myöskään ylellisyyden estää sinua.

Ilman näkyä ihmisen elämän laatu himmenee paljon. Suoraan sanoen, ilman näkyä elämä ei ole elämän arvoista.

Kasivitosena Kaalebin mielessä ei siintänyt eläköityminen. Miten hän voisi jättää tämän elämän jättämättä jälkeensä perintöä (engl. legacy)? Miten hän voisi kuolla ennen kuin oli valloittanut perintönsä?

Ilman epäilyksen häivää näky uudistaa ihmisen nuoruuden. Näky pitää elävänä ja hyvinvoivana.

Leave a Reply