Powered by ZigaForm version 4.5

Lady in Yellow

Tervetuloa blogiini!

Blogini – sekoitus uutta ja vanhaa

Osa kirjoituksista on muokattu kymmenkunta vuotta kestäneen prosessin aikana (jolloin hahmotin uudelleen elämääni karvaiden kokemuksien jäljiltä) syntyneistä kirjoituksista, osa on uusia.

Usko – luontevasti läsnä

Usko on ollut minulle elämän kantava voima. – Tämä uskon kantava voima kulkee mukana blogin kirjoituksissa yhtä luontevasti kuin se on ollut läsnä elämässänikin.

Olen koettanut mahdollisimman paljon kirjoittaa auki “hengellistä kieltä”, jotta sellainenkin, jolle usko tai kristillisyys on vieras, pääsee jyvälle siitä, mistä on kysymys.

Näkymättömästä näkyväksi: Tarina blogin nimen takana

Tunnistin itseni seuraavasta kirjoituksesta http://jostevens-tcic.blogspot.fi/2015/02/put-on-yellow-dress-and-shine-in.html , jossa So Ellen Stevens kertoo näkemästään unesta:

— Unessa seisoi nainen erittäin tummaa taustaa vasten ikään kuin esiripun edessä, sellaisen, josta ihmiset tulevat esiin julkiseen tapahtumaan. Tämä nainen seisoi taustalla auttaen ihmisiä tulemaan parrasvaloihin–”

”– ja hyvin vaatimattomanoloinen mies tuli hänen taakseen ja alkoi jakaa keltaisia sifonkimekkoja — Hän yritti saada naista pukeudumaan mekkoon ja kertoa, että nyt oli naisen aika astua estradille.–”   

”–nainen oli vastahakoinen pukeutumaan mekkoon ja sanoi: ”Voi ei, en minä voi!” Hän pelkäsi, koska hän ei aiemmin kelvannut pukeutumaan mekkoon ja että hän erottuisi nyt liian selkeästi tuon kirkkaan, kauniin ja värikkään mekon ansiosta; hän tiesi, että kun hän kerran pukisi tuon mekon ylleen ja astuisi ulos, hän ei voisi olla piilossa.–”

Alemmuudentunne ja pelko

Siinä kaksi asiaa, jotka ovat määritelleet  – ja rajoittaneet – minua käytännössä koko elämäni ajan.

Jouduin uudestaan asian kanssa kasvotusten amerikkalaisen pastorikollegani tilaisuudessa. Kollegani puhui siitä, kuinka lapsien ei tarvitse syödä muruja pöydän alla tai kerjätä leipää. Heillä on oikeus istua Isän pöytään. Kollegani mielessä oli kuva siitä, kuinka pelkään menettäväni pöydän alla olevat murut – vaikka minun olisi aika astua pöytään, jossa odottaa iso, mehevä pihvi.

Olen elänyt ison osan elämääni menettämisen pelossa, vaikka minun olisi ollut aika omistaa lupaukset. Palasia tarinastani voit lukea esimerkiksi artikkelista Tyttö tynnyrissä, Istu nyt koko tuolilla, Kysymyksiä, joita on ole tullut kysyneeksi ja Ikeillä on väliä.

Mentyäni tilaisuuden jälkeen kollegani puheille, hän tapitti minua silmiin ja kysyi: “Miten vanha oletkaan?” Vastausta seurasi napakka ajatus: “Sinulla on vielä monta vuosikymmentä jäljellä. Nyt on aika astua ulos siitä, missä olet.”

Käytännössä kollegani valotti toiselta näkökannalta sitä, mitä olen viime viikkoina pohtinut: Loputonta erämaassa kieppumista ja sitä, että olisi aika ottaa omakseen Luvattu maa. <3

Illalla mietin työnimeä astuessani uusiin haasteisiin. “Lady in Yellow”. – “Lady Keltaisessa”.

Tiedän, että keltainen pukee minua, vaikka se ei lempivärini ole ollutkaan. Niinpä kävin tyhjentämässä työreissullani lähikaupungin kirpputorin keltaisista mekoista, jakuista ja asusteista.

Lady in Yellow astuu pois varjoista estradille – ihan konkreettisesti. <3

Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Leave a Reply

%d bloggers like this: