Powered by ZigaForm version 4.5

Odottamattomia kysymyksiä

Olin odottamattomien kysymysten edessä

Kysymykset koskivat minua, tavoitteitani, unelmiani.

Enhän minä niitä ollut ajatellut. Olin ajatellut melkein ja pelkästään vain muita.

Yksi kysymys jätti minut peräti mykäksi

Mitä uusia kokemuksia, uskomuksia tai elämän olosuhteita haluaisit saavuttaa?

En ollut tähän mennessä odottanut mitään.

Olihan niitä odotuksia – tai pikemminkin jossitteluja…: Jos elämä johonkin muuhun suuntaan kallistuisi…jos jokin liikahtaisi.

Jokin… Niin, MIKÄ?

Kysymys edessäni tivasi – ja laittoi miettimään

Elämäni narsististen henkilöiden (tai narsistien) seurassa kantoi tuoretta hedelmää. En vieläkään, vuosienkaan jälkeen, osannut ajatella itseäni, tavoitteitani. Kysyin edelleen menneisyyteni ihmisiltä, mitä minun pitäisi tehdä.

Kysymys ei ollut siitä, ettenkö olisi ollut valmis ottamaan uutta tai muutosta vastaan. En yksinkertaisesti osannut sellaista odottaa. Kuvaavaa, että useassa elämäni mutkassa muutosta oli tarjottu. Minä sen sijaan en tajunnut tarttua edes pikkusormella muutokseen.

Niin, elämäni ihmisiä en ole voinut ihan kaikkia valita. Joissain tilanteissa olen tehnyt vääriä valintoja. Niitä ei saa tekemättömiksi. Jossittelu ei auta.

No, mikä sitten?

Se, että asettuu pohtimaan, mitä nyt, mitä jatkossa.

Minun kohdallani löytyi yksi vastaus:

Keskityn siihen tarkoitukseen, minkä ymmärrän elämälläni olevan. Kun tuo tarkoitus oli osin hakusassa, menneisyyteni ja narsistien varjossa, minun täytyi kaivelemalla alkaa kaivelemaan tuota tarkoitusta muiden mielipiteiden varjosta.

Alun perin julkaistu 5.4.2014

Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Leave a Reply

%d bloggers like this: