Powered by ZigaForm version 4.0

Pysymisen siunaus

Joskus käy niin, että elämän melskeessä näkökulma katoaa. Tässä muistutus siitä, mitä Jumala ajattelee lapsistaan.


Itse asiassa minulle asiaan antoi perspektiiviä 90 vuoden rajapyykin ylittänyt, pitkän linjan hengellisen työn veteraani. Hän kyseli, miten kauan olen tässä työssä ollut. Vastasin, että tässä nimenomaisessa työssä (eli jakanut työaikaa seurakuntatyön ja koulutyön kesken) neljä vuotta. – Kaiken kaikkiaan monenlaisissa seurakunnallisissa kuvioissa aikaa on vierähtänyt peräti 27 vuotta.

Tämän hengellisen työn veteraanin sanat pysäyttivät keskeisimmän asian äärelle:

Jeesus iloitsee siitä, että olet tuolle tielle lähtenyt.

Tarinani tuntevat tietävät, että ihan helppo ja mutkaton tie ei ole ollut – ja kuitenkin joka kerta vaikeuksien, vaikeiden valintojen, “pakollisen pysähtymisen”, jne. keskellä on noussut ajatus siitä, että mitä ihmettä muuta voisi tai olisi järkevää tehdä kuin sitä, minkä ymmärtää kutsukseen.

Ja siinä, että tiukassakin paikassa pysyy paikallaan on merkillinen siunaus. Sen tämä hengellisen kentän veteraanikin kokemuksestaan (joka on muutama vuosikymmen enemmän kuin minulla) tiesi.

Omalla valinnan paikallaan apostoli Pietari loihe lausumaan:

— monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: “Tahdotteko tekin mennä pois?” 

Simon Pietari vastasi hänelle: “Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.”  Joh. 6: 66-69

Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Leave a Reply

Back to top
%d bloggers like this: