Powered by ZigaForm version 4.5

Ikeillä on eroa

Olin odottamattomien kysymysten edessä. Kysymykset koskivat minua, tavoitteitani, unelmiani.

Enhän minä niitä ollut ajatellut. Olin ajatellut melkein ja pelkästään vain muita.

Hyveellistä ja epäitsekästä. Niin ymmärsin.

  • Antamassa ja jakamassa.
  • Vahvana pysyvä ja aina iloinen.
  • Aina valmis, kun pyydetään jotain.

Vai olinko sittenkin ”kiltistynyt” niin, että minulla tosiaan oli vain toisten tahto, ei omaa tahtoa – eikä (uskon näkökulmasta) Jumalankaan tahtoa?

  • Eikö epäitsekkyys olekin Jumalan tahto?
  • Eikö Raamattu tue kuvaamaani käytöstä?

Ei välttämättä – tuossa muodossa kuin olin sen omaksunut.

Episodi eräästä juhannustapahtumasta, jossa tukka putkella tein kaikenmoista tarpeellista jätti miettimisen aihetta. Juhlien jossain vaiheessa tajusin, että jakkutakkiini oli tarttunut tarra, jossa luki:

Kukka -kynnysmatto
9,90 €

(Varmaan tarttunut matosta, jonka olin laittanut kokousteltan sisäänkäynnin eteen teltan pystytyksen tienoilla.)

  • Kukka -kynnysmatto.
  • Tärkeä ja tarpeellinen.
  • Kaikkien poljettavana.
  • Halpahintainenkin.

Sekö on osani?

  • Kumartaa sinne ja niiata tuonne.
  • Miellyttää kaikkia – tai ainakin yrittää olla hyvä miellyttämisessä?

Se, mitä tahdon ja haluan (ja Jumalankin tahto) tuppaa hukkumaan kaikkien muiden vaateiden alle tai saatan alkaa alitajuisesti pitää Jumalankin tahtoa ”ylimääräisenä”taakkana tuon kaiken miellyttämisen päällä.

.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” Matt. 11:28-30

Alun perin julkaistu 6.4.2014

Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Leave a Reply

%d bloggers like this: