Powered by ZigaForm version 4.5

Tyttö tynnyrissä

Lapsena olin varsin kerkiävää sorttia. Uteliaisuuteni ja kokeilunhaluni oli pohjaton. Vanhempieni kertoman mukaan

  • Kiipesin kolme metriä korkean heinäkasan päälle kasan jyrkkää seinämää pitkin pienillä sormillani kasasta roikkuvista heinänkorsista kiinni pitäen ja leikin sirkustaiteilijaa ladon kannatinparruilla.
  • En malttanut pysyä erossa traktorin valoista tai muista kiinnostavista laitteista. (Sillä seurauksella, että traktorin akku tyhjeni ja naapuri joutui ajamaan antamaan lisävirtaa.
  • Ja pellon läpi virtaava puro kiinnosti yli kaiken. Sinne menin leikkimään matalaan puron kohtaan.

Meneväisyyttäni oli pakko koettaa hillitä, ettei minulle sattuisi vahinkoa. Navettatöiden ajaksi äitini laittoi minut jauhotynnyriin – mutta eipä aikaakaan, kun kiipesin sieltä pois.

Lapsuuteeni, nuoruuteeni ja varhaiseen aikuisikääni liittyy asioita,

  • joista en kovin paljon muista – ehkäpä juuri sen takia, että ne ovat olleet kipeitä ja vaikeita ja
  • jotka ovat tuottaneet sen kokoisia kolhuja ja takapakkeja, että uteliaisuuteni, kokeilunhaluni ja rohkeuteni muuttui sisäänpäin kääntyneisyydeksi, luovuttamismielialaksi ja peloksi.

Olen verrannut uloskasvamisprosessia sipulin kuorimiseen. Kerros kerrokselta paljastuu uusia asioita ja alueita, joita kuorin (ja itken). – Prosessi on ollut pitkä – ja se on kannattanut käydä. – Olotila on vapautunut. Olen paljon enemmän se Paul(iin)a, joksi Luoja on minut tarkoittanut.

Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Leave a Reply

%d bloggers like this: