Powered by ZigaForm version 4.5

Istu nyt koko tuolilla

Otsikon sanat kuulin mieheni suusta, kun istahdin pöytään tyyliin ”hieman itseäni tuoliin tukien”.

Kuoriessani jälleen yhtä sipulin kerrosta elämäni ja eheytymisen tarinassa kohtasin itseeni kohdistetun mitätöinnin, ja totesin:

”Voi jumpra, kun mitätöimisenkin muisto tekee kipeää”.

Muutaman mukana matkassa säilynyt vanha valokuva laukaisi muistoni.

Keinot on monet, sanotaan.

Henkilötyypeistä narsistinen (tai narsisti) osaa mitätäinnin mainiosti ja hänellä taitava pelisilmäkin. (Toki alamittaisuus voi tulla myös muuta kautta. Minun tarinassani pääroolia ovat esittäneet nimenomaan narsistit.) Narsisti tietää, milloin pitää käyttää kovia keinoja, milloin riittää hienovarainen ohjailu.

Olen ollut helppo ohjailtava. Sitä myöten keinot ovat olleet hienovaraisia ja pitkään minulle huomaamattomia.

Huomaamattomuudessaankin keinot ovat olleet tehokkaita. Ne ovat viestineet minulle sen, että ”koko tuolille ei voi istua”. Kun en istu koko painollani, en niin pahasti putoa, jos joku vetäisee tuolin pois…

Ja myös sen, että itse asiassa en ole ”kuninkaallisen kohtelun väärti”. Tuo ”en ole sen arvoinen” asenne on tullut vastaan monessa mutkassa. Haluan auttaa. Sen sijaan avun – tai jonkun omaehtoisen hyvyyden – vastaanottaminen on vaikeaa.

No, nyt on sitten edellämainitun tiedostamisen jälkeen olen yrittänyt opetella istumaan koko tuolilla ja koko painollani – myös elämän suhteen.

Kirjoitettu alun perin 10.8.2013.

Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Leave a Reply

%d bloggers like this: