Powered by ZigaForm version 4.5

Ralliopeista mallia keskusteluun: Katso tiehen, älä muuriin

Yksi maailman menestyneimmistä ja monipuolisimmista autourheilijoista, Mario Andretti, nimesi autourheilijan ykkösohjeen:

Älä katso muuria. Autosi menee sinne, minne silmäsi katsoo.

Ohjeen voi pukea myönteiseen muotoon:

Katso tiehen, älä muuriin. Autosi menee sinne, minne silmä katsoo.

On asioita, joihin pitää puuttua ja asioita, jotka pitää ottaa puheeksi. Näin olen omalta osaltanakin vuosien mittaan tehnyt.

Puhun nykyään mieluummin siitä, mikä voisi olla oikea tie, kuin siitä, mitä on varottava.

Asiassa kuin asiassa meidän tulisi

  • Osoittaa ihmiselle mieluummin tietä kuin varoittaa kaikista mahdollisista vaaroista, jotka vaanivat siinä liepeillä.
  • Ohjata kohti päämäärää mieluummin kuin varoitella pimeän metsän vaaroista tai nimetä sudet nimiltä.
  • Etsiä ratkaisuja ja vaikutusmahdollisuuksia mieluummin kuin marmattaa siitä, mikä on pielessä.

Vaikka haavat kirvelisivät ja väärinkäytökset kismittäisivät, maltti on valttia keskustelussa

Kiireessä ja mielenkuohussa ampuu helposti liian äkkiä ja jopa harhaan. Hauleja lentää suuntaan, jonne ei tarvitsisi.

Yleistämistä koetan välttää ja selvittää käytetyt käsitteet

  • Vaikka yhteisössä ilmenisi hyväksikäyttötapauksia (taloudellisia, seksuaalisia tai henkistä/hengellistä väkivaltaa), kaikki yhteisöön kuuluvat tuskin ovat hyväksikäyttäjiä.
  • Vaikka (hengellisen) yhteisön keulahahmo vääntää Pyhän rusetille saadakseen asiat näyttäytymään itselleen (tai pankkitililleen) suotuisasti, tuskin kaikki samaa uskon suuntausta edustavat ovat samanmoisia.

Entäpä, jos puheet, opetus ja käytänteet ovatkin hedelmä eikä syy? – Omakohtaisena havaintonani voin sanoa, että usein väärinkäytösten takaa pilkistää narsismiin viittaavia luonteenpiirteitä. Tällöin mikä tahansa, millä N-tyyppinen persoona saa tahtoaan läpi, kelpaa välineeksi – vaikkapa usko tai joku siihen liittyvä oppirakennelma. Tämän vuoksi täytyy nähdä näennäisesti nähdyn taustalle, kulisseihin.

Käytetyt lähteet kannattaa tarkistaa

Kantapään kautta opin asian teologian opintojeni alkutaipaleella. Tein ison työn esseen “Menestyneen uskon ahdistamat” kanssa. Olin hyvin pettynyt, kun arvosana oli keskinkertainen. Kun asiaa rehellisesti tarkastelin, havahduin siihen esseeni puutteisiin.

Mielestäni olin käyttänyt hyviä lähteitä ja tehnyt päätelmäni niiden perusteella. Kun vuosia myöhemmin törmäsin näihin (lähteiden perusteella) kritisoimiini henkilöihin, tajusin, miten kestämättömällä tavalla tämä toinen “tutkija” oli heitä käsitellyt. Kun kuuntelin puheet asiayhteydessään, en niistä saanut ollenkaan niin hurjaa käsitystä kuin “tutkimuksessa” annettiin ymmärtää. Esseessäni olin apinoinut – ja vielä korostanut – toisen “tutkijan” antipatiaa. Keskinkertainen arvosana tuli ihan aiheesta! Prosessin vaiheessa varmaan oma tunnekuohunikin saattoi näkyä riveillä ja rivien välissä toisin kuin nykyään.

Kritiikin sijasta tarvitset toisenlaista ajattelemista

Asioiden ja ilmiöiden pyörittely on kuluttavaa. Aihe imaisee mukaansa, keskustelupalstat houkuttelevat katselemaan tai kirjoittamaan, foorumit tai tutut kotisivut kutsuvat kahlaamaan kirjoituksia. Vieläkin kuluttavammaksi se muuttuu, jos taistelun tuoksina muuttuu hyvin henkilökohtaiseksi ts. jos alkaa sataa lokaa niskaan.

STOP! PYSÄHDY!

Juutut helposti kritiikkiin. Tarvitset toisenlaista ajattelemista.

Tuuleta itseäsi ja aivojasi. 

Etsi toisenlaista lukemista kuin kriittiset kirjoitukset löysit ne sitten internetistä tai kirjallisuudesta, jota luet.

Vaikka poleemisuus ja satiiri houkuttaa, pidä asialinja

Keskustelun kieli voi olla rumaa. Suosittelen, että keskustelussa pysytään herrasmiehinä/naisina. Pahaa ei pidä maksaa pahalla. Vaikka toinen kiroaisi, tehtävämme on siunata.

Siunaaminen sanana tarkoittaa hyvän toivottamista. Parasta, mikä kirvelevien haavojenkin keskellä voi tapahtua on se, että henkilö, joka haavat on aiheuttanut – yhtä lailla kuin me itsekin – löydämme elämässämme takaisin raiteilleen.

Muista tärkein

Jos keskustelun aiheena on usko, silloin tärkeintä on se, että ihminen kuulee rakastavasta Jumalasta ja Jeesuksesta ja saa sen edessä tehdä henkilökohtaisen päätöksensä: uskoa vai ei uskoa.

Tukkanuottasilla olo – vaikka taustalla olisi kuinka pyhät ajatukset – vie helenergian kaikkein tärkeimmästä eikä se ei suinkaan ole paras mahdollinen todistus sellaiselle, jolle usko ja Jumala on vieraita. Varsin harvassa ovat ne ihmiset, jotka haluavat tulla adoptoiduksi riitelevään perheeseen.

Julkaistu alun perin 12.7.2016

Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Leave a Reply

%d bloggers like this: