Powered by ZigaForm version 4.0

Vahvoja vapauden kuvia

Muutamien viimeisimpien viikkojen aikana mielessäni on sinnikkäästi soinut Psalmin 103 jae: “Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.”

Aiemmin tällaisissa tilanteissa mielessä “soivalla” jakeella on ollut jotain tekemistä käsillä olevien asioiden kanssa. Siispä nytkin jäin kyselemään, mitä tuo “elpyminen” voisi olla.

Kurkkasin myös hieman jakeen sanojen merkityksiin heprean kielessä:

  • Elpyminen חדש [khadash]tarkoittaa uudeksi tekemistä, uudistamista ja (entiselleen) korjaamista
  • Nuoruus נעור [nauur] puolestaan viittaa nuoruuteen ja “varhaisiin päiviin”

Mielenkiintoista.

Jäin pohtimaan, mitä varhaisimpiin päiviini kuului.

Olin

  • Eläväinen ja meneväinen. Siitä kertoo se, että kiipesin, milloin heinäkasan päälle, milloin vipelsin purolle tai tutkin traktorin sähkölaitteita.
  • Tiedonjanoinen. Koska vartuin yksin ilman sisaruksia, vietin aikaa yksikseni – usein radiota kuunnellen (TV tuli kuvioihin varsin myöhään, 80-luvun puolivälin tienoilla) tai kirjoja tai sanomalehtiä lukien.
  • Kiinnostunut kirjoittamisesta ja piirtämisestä.
  • Lähtökohtiin nähden hyvin hengellinen. Kotini ei ollut nk. uskonnollinen millään muotoa. Siksi tuntemani veto hengellisyyteen on erikoista. Luin aivan pienestä pitäen Raamattua. Hamusin myös hengellisyydessä aidon ja elävän perään.

Noihin aikoihin liittyy myös paljon asioita, joihin olen vasta myöhemmällä iälläni päässyt kiinni, asioita, joita pienen lapsen ei olisi tarvinnut nähdä, kokea tai kantaa.

… mutta siinäpä se onkin… Elämässä tulee vastaan asioita, joita ei toivoisi omalle eikä toisenkaan kohdalle. Aina emme voi valita sitä, mitä muut meille tekevät. Ne eivät kuitenkaan ole perimmiltään se asia, joka välttämättä määrittelee sen, mitä meistä tulee.

Artikkelissani Perhosen vuosi kirjoitan prosessista “perhosen näkökulmasta”: Välillä olen

  • ryöminyt, pysähtynyt ja taas edennyt,
  • riemuinnut eteenpäin menosta ja pettynyt pysähtyneisyyden tullen

Viimeisin vaihe rehellisesti sanottuna hämmensi. Tuntui kuin olisi ryöminyt päin jotakin isoa ja liikkumatonta. Kaiken lisäksi tuo iso ja liikkumaton tuntui olevan joka puolella. Tuntui kuin ei pääsisi liikkumaan yhtään, mihinkään suuntaan. – Ja sitten näennäisen yhtäkkiä asiat alkavat avautua voimalla!

  • Pääsenkö ikinä enää liikkumaan eteen päin?
  • Olenko oikeasti niin rikki, että tästä ei enää saa käyttökelpoista?
  • Olenko oikeasti naulattu tähän jumittuneisuuteen?

Kysymykset jäivät taakse kerta heitolla.

Mielessäni maalautui voimallisia vapauden kuvia.

Ja niitä maalautui paperillekin.

Niin isoja, että tuntui, ettei paperi riitä.

Lopulta turvauduin tapettiin.

Yksi kuvista liittyy Roomalaiskirjeen 5. luvun ajatukseen siitä, että “toivo ei saata häpeään, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta”.

Toinen hyvin vahva kuva liittyy siihen, miten rakkaudessa ei ole pelkoa vaan täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.



Kolmas kuva (johon tarvitsin tapettia) on kuva uudistuneesta kotkasta, joka uusin sulin ja voimin lentää kohti korkeuksia:

Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

One thought on “Vahvoja vapauden kuvia

Leave a Reply

Back to top
%d bloggers like this: