Powered by ZigaForm version 4.0

Kukilla on nimet

Elämäni ahtaimpina aikoina toistui uni, joka varmastikin ihan selkeästi kuvasi kokemaani jumiutuneisuutta ja toivottomuutta:

Unessa joko ajoin autolla tai kävelin tietä/siltaa pitkin. Tajusin ajaessani, että tien molemmin puolin nousee tulva tai silta on niin heikko, että paluun mahdollisuutta ei ole.

Viime viikonloppuna hämmennyin toden teolla, kun Haminan Kannusjärvellä kohtasin unessa näkemääni hyvin lähellä olevan kuvan:

Tie oikeasti päätyi virtaamaan veteen.

Vuosien jälkeen tulvauni jäi pois ja sen tilalle tuli toinen, hyvin epätodellinen vaikutelma:

Olin unessa yleensä kotitilallani, milloin puutarhatontilla, milloin jollakin pelloista. Löysin ihmeellisen näköisiä kukkia: sinisiä, punaisia, liloja sekä joskus valkoisia liljoja.

Ajattelin, että eihän semmoisia kukkia ole olemassakaan – kunnes viime keväänä törmäsi valokuvausreissulla juuri tuollaiseen, unessa näkemääni kukkaan. Kukka tosin oli valkoinen – mutta tiesin ainakin, että sellainen tosiaan on olemassa.

Valmistelin viime viikonloppua, seurakunnan tykypäivää. Kirjoitin tehtävänannon: “Ota ristin juurelta mukaasi siunaus, jonka haluat ottaa mukaasi.” Aloin piirtää ja värittää “siunauksia” pastelliväreillä kukkia ja kirjoittaa niihin erilaisia hyviä asioita, kuten

  • terveys
  • hyvinvointi
  • ilo
  • vapaus
  • anteeksianto
  • kuuluminen
  • yhteys
  • Jumalan läheisyys
  • toivo
  • parantuminen
  • turvallisuus

Laminoidessani “siunauksia” pysähdyin:

Hyvänen aika! Niillä kukilla on nimet!

Tajusin, että olin piirtänyt juuri niitä unessa näkemiäni kukkia – ja kirjoittanut niihin “siunaukset”.

Olen kirjoittanut surun rajamaan saavuttamisesta ja pääsemisestä maahan, jonka nimi on nauru. – Nuo kukat niiden sisältämine siunauksineen kasvavat juuri tuossa maassa.

Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Leave a Reply

Back to top
%d bloggers like this: