Powered by ZigaForm version 3.9.9.9.8

Menneisyys, jota ei pitänyt olla

Menneisyys, jota ei pitänyt olla

Löysin läheiseni papereista paperin, jossa luki latinaksi parantumattomasti antisosiaalinen. Katsoin hetken paperia – ja laitoin roskiin.

Elämäni “antisosiaalinen” osasi veistää huumoria taustastaan:

  • sammakoista, joita oli grillannut tätinsä kauhuksi paistinpannulla lapsena,
  • kepposista, joita oli tehnyt kavereilleen,
  • nyrkki- ja myöhemmin pyssytappeluistaan, jopa
  • pikkurikollisen urasta.

Koska “elämäni antisosiaalinen” kuuluin henkilökohtaista uskoa korostavaan uskovaisten joukkoon ja seurakuntaan, hänen menneisyytensä oli annettu anteeksi nk. uskoon tulon myötä.

Menneisyyttä ei ollut. Vai oliko sittenkin – tavallaan nykyisyydessä?

13 vuotta myöhemmin enemmänkin kuin hämilläni kyselen ja ihmettelen:

  • Tässäkö onkin syy siihen, miksi monet rukoukseni eivät toimineet tämän henkilön kohdalla eikä ihmissuhdekirjoista näyttänyt olevan hyötyä?
  • MIKSI en ole kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Vaikuttiko asiassa se, että tämän diagnoosin saanut oli nk. tullut uskoon ja todisti parantuneensa?
  • Voi hyvänen aika! Miten on mahdollista, että minä, joka pidin itseäni toisten sielunhoitajana ja olin ollut tekemisissä narsismin kanssa aiemmin, en ole nähnyt narsistia lähimmässäni?!

Eheytymiskurssilla tajuan, että läheiseni käyttäytyi edelleen nk uskoon tulostaan huolimatta diagnoosin mukaisesti.

Häilyvä “todellisuus”

Antisosisiaalisuus on narsismin rujompi, vähemmän ovela ja hurmaava muoto.

Yhdysvaltalainen sivusto Out of FOG kehottaa kysymään seuraavat kysymykset:

  • Valehteleeko läheisesi sinulle tai varastaako sinulta jotain?
  • Onko sinulle sellainen vaikutelma, että hän ei tunne katumusta loukattuaan sinua?
  • Onko hänellä lapsena/ nuorena ollut aggressiivinen (tapellut, uhkaillut, kiusannut, kohdellut julmasti eläimiä, käyttänyt aseita tai pakottanut jonkun seksiin) tai
  • Onko hän tarkoituksellisesti vahingoittanut toisten omaisuutta (tuhopoltto tai vandalismi). tai
  • Onko hän vlehdellut, näpistellyt tai tehnyt murtovarkauksia? Lintsannut koulusta, hermostuttanut opettajat tai ollut seksuaalisesti aktiivinen hyvin nuorena?
  • Oletko nyt huolissasi turvallisuudestasi hänen (väkivaltaisen tai uhkaavan) käytöksensä takia?
  • Onko läheiselläsi vaikeuksia ylläpitää läheisiä ihmissuhteita? Onko hän usein riidoissa jonkun kanssa?
  • Laiminlyökö läheisesi sinun tarpeitasi?
  • Tuntuuko sinusta, että sinulle annettu tunnustus on teennäinen ja sen tarkoituksena on johdatella sinua?
  • Onko läheisesi huimapäinen ja impulsiivinen? Tuntuuko sinusta, että hän ei pysty hallitseman itseänsä?

Listan näkeminen saa minut näkemään uudessa valossa

  • vitsinä kerrottujen kertomuksien paistetut sammakot,
  • tarinat tappeluista ja kahnauksista – ja myös
  • vuosien omakohtaisesti kohtaamani asiat:
    • sydämen pysäyttävät ohitukset,
    • hänen hajottamansa esineet, myös
    • itseeni kohdistuneen uhkan,
    • valvotut yöt, kun pohdittiin sitä, kuka on tällä kertaa viemässä tämän ihmisen työtehtävät ja paikat, jne.

Ymmärrän palasen siitä, missä kummassa olen oikein elänyt.

Antisosiaalisella on kaksi maailmaa

  • Maailma, jonka ulkopuoliset näkevät (mukavan naapurin, perheenisän, jne.)
  • Maailma, jonka näkee lähipiiri ja se, joka joutuu jostain syystä kahnauksiin antisosiaalisen persoonallisuuden kanssa. (julma ja kova, manipuloiva ja alistava, jne.)

Psykologia selittää nämä kaksi maailmaa antisosiaalisen mielellä ja psykologian ilmiöllä nimeltä “splitting”. Henkilö ikään kuin elää kahdessa erillisessä maailmassa, jotka ovat niin erillään, että emme voi olla varmoja, erottaako hän näitä maailmoita vai ei.

Tämä voisi selittää sen, että henkilö voi vakuuttaa rakastavansa vaimoaan (90 % antisosiaalisista on miehiä) ja seuraavassa hetkessä vaimo voi olla hengenvaarassa.Tämä voisi selittää myös sen, että muu kuin antisosiaalisen kanssa konfliktiin joutunut, näkee antisosiaalisessa mahtikamun.

Maailmat ovat antisosiaaliselle todellisuutta – eikä hänellä useimmiten tuota vaikeutta siirtyä maailmasta toiseen. Maailmasta toiseen siirtyminen luo antisosiaalisen ympäristölle hyvin häilyvän ja epävakaan ympäristön elää – yhtä häilyvän ja epävakaan kuin antisosiaalinen käytökseltään ja mieleltään on. (Edes lähi)Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Jälkeen päin on vaikea hahmottaa tapahtunutta. On kuin eläisi tai olisi elänyt peilitalossa.

Piintynyt paha pelissä

Niin, ihmisestähän meidän pitäisi (pystyä) uskoa (uskomaan) hyvää ja pitää (pitämään) peruslähtökohtaisesti luotettavina. Narsismin ja antisosiaalisuuden kanssa tekemisissä oltaessa tämän peruslähtökohdan joutuu väistämättä unohtamaan.

Narsistiin tai antisosiaaliseen ei voi luottaa edes silloin, kun hän sanoo: “Hyvää päivää”; samaan aikaan narsisti tai antisosiaalinen voi toivoa/toivottaa sinulle pahaa.

Kovasti toivomme ja rukoilemme, että läheisemme muuttuu.

Jopa ns. uskovina on mielestäni katsottava totuutta silmiin. On turha uskotella itsellemme muutosta tapahtuvaksi. Mikään maallinen tai yliluonnollinen voimakaan ei muuta väkisin, jos ihminen ei oikeasti halua. Muutosta vaikeuttaa vielä sekin, että narsisti/antisosiaalinen harvoin näkee syytä itsessään. Siksi (hänen mielestään) tarvetta muutokseen ei ole.

Narsismin ja antisosiaalisuuden kanssa tekemisissä ollessamme olemme tekemisissä niin paatuneen ja syvälle piintyneen (käyttäytymis)muodon kanssa.

Tunnistamme ihmisen tekoineen hedelmistään. Tunnistamme siten myös tekojen lähteen: Mikä tukee ja kantaa elämäämme on Jumalasta, mikä nakertaa ja tuhoaa elämäämme on vastustajasta, pimeydestä.

Jumalan ajatukset meitä kohtaan ovat rauhan, ei tuhon ajatukset. Alkutekstin ajatuksen mukaisesti Jumala tahtoo meidän menevän eteenpäin, elävän rauhassa ja menestyvän. Tätä kaikkea hyvää vastaan toimii narsisti ja antisosiaalinen persoonallisuus – verisesti taistellen.

Auktoriteetti ilman oikeutusta

Teologisesti ajatellen, auktoriteetin(kin) taaksekin piiloutuva narsisti tai antisosiaalinen on laittomilla asioilla. Vaikka hän laittaisi itsensä Jumalan ja Hänen Sanansa (tai profetiat) verhokseen, niin – koska hän ei aja Jumalan asiaa – hän on “laittomalla alueella”.
Siksi kristittynä(kään) ei tarvitse alistua väärän auktoriteetin alle, kun se kerran sotii Jumalan tahtoa vastaan.

Narsistin auktoriteetille ei ole teologisia – eikä usein edes juridisia – perusteita. Esimerkiksi

  • Yksi oman elämäni narsisteista sanoi minulle aikanaan, että en saa muuttaa paikkakunnalta ilman hänen lupaansa (jota hän tosiaankaan ei ollut halukas antamaan). Kysyessäni asiaa viranomaisilta, he alkoivat nauramaan ja vastasivat: “Kukaan ei voi kieltää sinua muuttamasta. Suomi on vapaa maa. ” Samaan tapaan
  • Narsistin johtama seurakunta tai uskonnollinen yhteisö voi kieltää liittymästä muuhun yhteisöön (usein viesti on verhottu uskonnolliseen uhkaan, kuten taivaspaikan menettämiseen tai saatanan valtaan joutumiseen, sairauteen tai kuolemaan). Myöskään tuollaiselle uhkailulle ei ole enempää teologisia kuin juridisiakaan perusteita. Ensiksikin pelastus ei (ainakaan minun Raamattuni mukaan) riipu yhteisön nimikyltistä, vaan uskonyhteydestä Kristukseen (vieläpä niin, että aloitteentekijä tässä on Kristus). Toiseksi Suomessa on uskonnonvapaus, jota ei saa rajoittaa. Ihmisellä on täysi oikeus käydä kenen tilaisuuksissa tai missä tahansa tilaisuudessa keneltäkään lupaa kysymättä.

Julkaistu alun perin 10.11.12

Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Leave a Reply

Back to top
%d bloggers like this: