Powered by ZigaForm version 4.0

Kun kopiointi ei kannata

Älä kopioi geenivirhettä

Näillä sanoilla otsikoin taannoisen kirjoitukseni, ja jatkoin:

Hengellisessä kentässä saatamme kopioida geenivirhettä kuin raiteiltaan mennyt ihmiskeho: Toistamme ja apinoimme kuulemaamme opetusta sen enempää pohtimatta, perustuuko opetus siihen, mihin meidän kristittyinä pitäisi tukeutua: Jumalan ilmoitukseen Pojassaan ja Sanassaan. Tarkemmin: Perustuuko opetus ilmoituksen kokonaisuuteen? Ei riitä se, että opetus löyhästi liittyy johonkin osaan ilmoituksesta. Sen pitää kiinnittyä ilmoitukseen tiiviisti ja lujasti.

Jälleen sain oivallisen opetuksen siitä, ettei kannata automaattisesti toistaa kuulemaansa. Lukemani tarina kuulosti etäisesti tutulta: “Lähi-Idässä on muinoin ollut paimenilla sellainen tapa, että he murtavat karkurilampaan jalan, kantavat sitä selässään. Kun lammas on toipunut, se ei enää karkaa.”

Tarina – mistä lieneekään saanut alkunsa – tuskin pitää paikkaansa. Käytänteestä ei nimittäin näytä löytyvän tietoa enempää juutalaisesta kuin varhaisesta kristillisestä traditiosta. – Kristilliseen julistukseen tarina näyttää ilmaantuneen 1950-luvun puolivälissä (ainakin William Branham ja Robert Boyd Munger kertoivat tarinan).

Tarinan kohdalla on kiinnitetty huomiota myös käytänteen epäkäytännöllisyyteen: Entä jos laumassa on useampikin karkulainen? Paimenelle olisi tekemistä jo yhdenkin jalkavaivaisen hoivaamisessa. Entä useamman?

Itse olen kiinnittänyt huomion siihen, kuinka lampaat ovat melkoisen arkoja otuksia. Tuon ominaisuuden äärellä arkilogiikkakin puhuu siitä, miten lampaan kova kohtelu ei ole omiaan nostamaan lampaan luottamusta.

Sen sijaan, jos mikä tahansa eläin on joutunut muutoin kohtaamaan kovia juttuja, hoivaaminen sitoo eläintä hoivaajaansa. Tästä itselläni oivallinen esimerkki: Koirani rikkoi jalkansa talven liukkailla. Minun täytyi kantaa koira (onneksi koira painaa paljon vähemmän kuin lammas, 6 kg) ulos, ruokakupille ja petiinkin nukkumaan. Tuosta kuukauden sessiosta seurasi se, että koira seuraa minua entistäkin tiiviimmin joka paikkaan.

Sen sijaan isäni koira on koiran käytöksestä päätellen kokenut ensimmäisen elämänpuoliskonsa aikana kovia: se ei ollenkaan luota miehiin, vaan pikemminkin päin vastoin käy varsin ärhäkästi käy miesväen lahkeeseen kiinni.

Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Leave a Reply

Back to top
%d bloggers like this: