Kun kirpaisee kunnolla

Elämäni matka ei mahdu muutamaan riviin. Tämänkertaisen kirjoitukseni lähtökohta on

  • pettymysten ja hylkäämisen kohtaaminen nimenomaan läheisissä ihmissuhteissa sekä
  • anteeksianto kaiken kipeyden keskellä

Anteeksiannon ensiaskeleet

Anteeksiantoa olen päässyt opettelemaan elämäni alkumetreiltä saakka. Lapsuuteeni ja nuoruuteeni sisältyi myrskyjä ja vastuuta, joita ei lapselle ja nuorelle soisi: Moneen otteeseen olin puskurina vanhempieni välillä ja myös vanhempieni ja pienen kunnan ja kyläyhteisön persoonien välillä.

Mukaan mahtui myös seksuaalisen hyväksikäytön (sanomattakin selvää, että ikävä) kokemus (- ja mainittakoon vielä selvennykseksi, että asia ei liity suoraan omaan perheeseeni).

Aikuisuuden kynnyksellä tulin nk. uskoon. Uskosta tuli kantava ja eheyttävä tekijä elämässäni. Päätin antaa anteeksi niille, jotka olivat minua vastaan rikkoneet.

Kentän kiemurat tutuiksi

Hengellisen kentän kiemurat alkoivat tulla tutuksi uskonelämäni alkumetreistä lähtien. Seurakunnista löytyi jännitteitä ja ristiriitoja – joita löysin itseni selvittelemästä, vaikka olin varsin nuori iältäni ja myös uskonmatkaltani.

Ehkä koettelevin tilanne noissa vaiheissa oli se, että silloinen seurakunnallinen tukiverkko ei osannut nähdä seurakuntakotiin liittyviä päätöksiä kovinkaan rakentavasti: Minusta varoiteltiin julkisesti seurakunnallisissa ympyröissä ja kehotettiin välttämään yhteydenpitoa minuun päin. – Tulin sekä uskovien ystävieni että aivan aluksi myös oman perheeni hylkäämäksi.

… ja jälleen kerran: päätin antaa anteeksi ja siunata.

Anteeksiannon koulun syventävä oppimäärä: lähituttavuus narsismiin

Kouluni jatkui ihmissuhteiden saralla. (Tuosta ajanjaksosta jälkimaininkeineen ovat syntyneet useimmat blogikirjoitukseni.) Tulin tehneeksi lähituttavuutta narsismiin taipuvaisten/narsistien kanssa. (Tästä löydät enemmän kirjoituksia www.narsistinnarussa.wordpress.com.) Tuttavuudesta ei vielä koitunut varsinaisesti isompia ongelmia. Synnynnäisenä diplomaattina osasin luovia välissä, rakentaa rauhaa ja väistellä pahimpia karikoita. Ainoa, mikä ihmetytti, oli se, miksi oppimani ei toiminutkaan heidän kohdallaan.

Karun diagnoosin paljastuttua ihmissuhteitteni kentässä tajusin, että olin isoissa vaikeuksissa. Narsismiin kuuluu muun muassa narsismin lähteen sitominen niin narsistiin itseensä, ettei tällä ole enää omaa elämää. Monesti mukana hupenevat omat ihmissuhdeverkostot, itseluottamus, oma-aloitteisuus ja elämänvoima. Kun narsistin lähde viime voimillaan yrittää irtiottoa, hän on tyhjä sisältä. Tilannetta usein pahentaa se, että narsisti osaa vähätellä ja syyllistää – vielä ikään kuin jälkijunassakin. Varsin usein narsistin käytös tulee irtioton jälkeen aiempaa röyhkeämmäksi ja irtaantujan elämää ja verkostoja tuhoavammaksi.

Näin minunkin kohdallani. Irtiotossa menivät ainoat olemassaolevat ihmissuhteet, jotka olin solminut elämäni narsistien ehdoilla, toisin sanoen yhteiset ystävämme, sukulaisemme ja seurakunnalliset verkostot. Elämä täytyi alkaa alusta.

Loukkaavien asioiden, puolitotuuksien ja räikeiden valheiden kuuleminen kiertoteitä loukkasi aluksi. Kun asiat alkoivat itselle hahmottua, tajusin, että juuri tuo loukkaaminen, mitätöinti ja eriarvoistaminen olivat pelin henki. Sitä ei kannattanut eikä saanut ottaa henkilökohtaisesti – ja kaikkeen loukkaavaan oli parempi olla reagoimatta. Tämä riisuisi narsistilta hänen aseensa. Helpompaa kirjaimina kuin käytännössä.

Toinen, mikä oli opeteltava: Olla vastaamatta pahaan pahalla, kiroukseen kirouksella. Päinvastoin, tuli opetella antamaan anteeksi ja siunaamaan sitä myöten, kun oli siihen kypsä.

Oma prosessinsa liittyi siihen, mitä anteeksianto ja siunaaminen ovat ja mitä ne eivät ole. Ne merkitsevät muun muassa kostosta ja “maksan samalla mitalla” -asenteesta pidättäytymistä – ja ne eivät merkitse sitä, että suostun henkiseen, hengelliseen tai fyysiseen väkivaltaan enkä minkäänlaiseen hyväksikäyttöön. Ne eivät myöskään merkitse sitä, että koen syyllisyyttä asioista, joihin en voi vaikuttaa (kuten vaikkapa narsistin reaktioihin, raivoon, mustasukkaisuuteen, epäjohdonmukaisuuteen tai pahoihin puheisiin). Ne merkitsevät asioiden jättämistä (siltä osin, kun itse en voi niihin vaikuttaa) Jumalan käsiin.

Ihmeitä poltetulla maaperällä

Kerta kerran jälkeen olen saanut hämmästellä sitä, kuinka ihmeitä tapahtuu narsistin tuhoamalla poltetulla maaperällä. Elämä eheytyy. Uusi elämä kasvaa tuhkasta. – Ja tulee myös sovituksen ja sovinnon aika. Ei välttämättä narsistin itsensä suhteen (Hänellä on vaikea nähdä omaa osaansa asioista. Siksi molemminpuolinen aito parannus ja sovinto on ihmeistä isoimpia ja harvoin nähty.), vaan sen sijaan elämänsuhteissa, jotka hän on tuhonnut tai koettanut tuhota.

Tuota taustaa vasten Jesajan 60. luvun jakeet ovat puhuneet vahvaa kieltä:

Vaikka olit syrjitty, vaikka sinua hyljeksittiin eikä kukaan käynyt luonasi, minä olen korottanut sinut pysyvään kunniaan, iloksi tuleville sukupolville. —

Pronssin sijaan minä tuon sinulle kultaa ja raudan sijaan hopeaa, minä tuon puun sijaan pronssia ja kiven sijaan rautaa. Minä asetan sinun hallitsijaksesi rauhan ja valtiaaksesi oikeuden. Ei kuulla enää väkivallasta sinun maassasi ei tuhosta eikä turmiosta sinun rajojesi sisällä. Minun apuni on sinun muurinasi ja minun ylistykseni sinun portteinasi. Jes. 60: 15, 17-18

Tämä kaikki on Jumalan teko, Jumalan, jolla on kaikki valta – jopa ylitse narstisen kaikkivaltiuden illuusion.

Poikkeuksetta, muutaman vuoden tai viimeistään vuosikymmenen päästä tapahtumista olen saanut nähdä asioita, joita en tapahtumien vyöryessä ylitseni olisi välttämättä osannut kuvitella:

  • Anteeksipyyntöjä niiltä, jotka ovat lähteneet ymmärtämättömyyttään narsistiseen pyörteeseen,
  • sovintoa ihmisten välillä, joiden väliin narsisti on onnistunut kylvämään hajaannusta ja
  • uskon syntymistä siellä, missä ei olisi uskonut.

Tämä rohkaisuna sinulle, joka suret narsistin (tai muun hankalan ihmissuhteen tai tilanteen) jälkeensä jättämää poltettua maata. Tuhottu kasvusto, maasta nouseva savu ja täydelliseltä näyttävä tuho ei ole viimeinen sana. Viimeisen sanan sanoo Hän, jolla on ikuisen elämän sanat – myös sinun elämääsi.

Leave a Reply