Powered by ZigaForm version 3.9.9.3

Monthly Archives:June 2019

Villiyrttien kiehtova maailma: Riesasta resepteiksi

Jun 16, 19
Pauliina Kuikka
No Comments

Sain takaisin hallintaani vuosia vuokralla olleet pellot. Peltojen vuokraajalla oli monta rautaa tulessa. Luonnonmukaisen viljelyn haasteet rikkakasvien puolella alkoivat pian näkyä: heinän seassa alkoi kasvaa lisääntyvä määrä erilaisia rikkakasveja.

Omaa luomusuunnitelmaani päivittäessäni päivitin muutaman neliömetrin matkalla parikymmentä eri rikkakasvia. Käytännössä nurmea ei voinut ison rikkakasvipitoisuuden takia markkinoida kuin kuivikkeeksi.

Nurmea uudistaessani tajusin, minkä aarteen äärellä lopulta olin. Aloin tutustua villiyrttien kiehtovaan maailmaan ja tajusin, miten monta parjattua ja rikkaruohostatuksen vuoksi vihattua kasvia voi hyödyntää ruokana. Menneiden vuosien siemenpankki maassa tuotti suolaheinää, poimulehteä ja muita villiyrttejä. Koska tilalla ei ole käytetty pariin vuosikymmeneen torjunta-aineita, sato on taatusti puhdasta. Monipuolisen kasvuston lisäksi pellolla sirkuttaa monta lintulajia, pörrää eri lajeja perhosia ja muita hyönteisiä.

Keväällä kipaisin lähimetsään ja pellon laitamille: kuusenkerkät, katajanversot ja -marjat löysivät tiensä tavalliseen ruokapöytään.

Löydöistäni pääset lukemaan kesän 2019 mittaan kuvien ja reseptien muodossa.

Tämä yllätti minut

Jun 08, 19
Pauliina Kuikka
No Comments

Olen kulkenut pitkän tien tähän päivään. Tien varrella usko ja epäusko ovat vuorotelleet. Ei niinkään siksi, että peruslähtökohtaisesti olisin taipuvainen epäuskoon, vaan pikemminkin siksi, että ihmiset ja olosuhteet eivät ole olleet omiaan vahvistamaan uskoa ja luottamusta; pikemminkin päinvastoin.

Se, että näkee Pyhää ja hyvää käytettävän vääriin tarkoitusperiin, kuten vaikkapa ihmisten manipulointiin tai henkisen/hengellisen väkivallan välineenä tai verukkeena, ei ole omiaan lisäämään luottamusta itse asiaankaan, vaikka se olisi kuinka hyvä tahansa.

Minulta meni melkein vuosikymmen sen tajuamiseen, että huonosti käyttäytyvät ihmiset ja heidän edustamansa asia ovat kaksi eri asiaa. Jumalaa tai Hänen Sanaansa eivät tee huonoksi tai tyhjäksi se, että sanansaattajat ovat “mätiä omenia”.

Tämän eron tajuaminen on ollut käännekohta (uskon)elämässäni. Olen tajunnut, että minun ei tarvitse välttämättä karttaa aihepiirejä tai raamatunkohtia, joita on opetettu kenties hyvinkin epäpuhtaista motiiveista. Epäpuhdas motiivi ei tee Jumalan Sanaa tyhjäksi (Jumalan kiitos!).

Kielen valta

Jun 08, 19
Pauliina Kuikka
No Comments
  • Miten ajattelet itsestäsi?
  • Miten puhut itsellesi/itsestäsi?
  • Miten ajattelet/puhut toisesta?
  • Miten puhut/ajattelet paikasta, jossa asut ja vaikutat?

Näin kyselin artikkelissani https://eksousia.com/2019/06/08/silla-etta-sisaistat-jumalan-rakkauden-on-iso-merkitys/

Sananlaskujen kirjan luvun 18 jakeen 21 sanoin:

Kielen varassa on elämä ja kuolema — niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää. 

Heprean sana מות [maveth] voidaan kääntää

  • kuolemaksi ja
  • kuoleman ulottuvuudeksi.

Elämäksi käännetty sana puolestaan pohjaa sanaan חיה [khayah], joka voidaan kääntää muun muassa

  • elämäksi, ikuiseksi elämäksi,
  • elämän tai terveyden palauttamiseksi,
  • menestyksekkääksi elämäksi,
  • elämän ylläpitämiseksi

Kohdassa annetaan ymmärtää, että kielellämme on vallassa kaikki nämä. Me valitsemme, millaista hedelmää saamme.

Vaalimiseksi käännetty sana tarkoitta pikemminkin rakkautta. Miten rakastamme ja käsittelemme kieltämme? Siitä on kysymys.

Siunaanko vai kiroanko? Tuotanko elämää vai tappavaa myrkkyä?

Sillä, että sisäistät Jumalan rakkauden, on iso merkitys

Jun 08, 19
Pauliina Kuikka
one comments
  • Miten ajattelet itsestäsi?
  • Miten puhut itsellesi/itsestäsi?
  • Miten ajattelet/puhut toisesta?
  • Miten puhut/ajattelet paikasta, jossa asut ja vaikutat?

Aika, jossa elämme, ruokkii kielteisyyttä

Näkemämme ja kuulemamme uutiset ovat useimmiten kielteisiä; jotkut myös siinä mielessä, että ne tuovat kuultavaksemme ja nähtäväksemme arvoja, jotka ovat vastoin omiamme.

Mitä voisimme tehdä?

Voisimmeko “asemoida” itsemme uudestaan? Ymmärtää Jeesuksen tavoin, että vaikka olemmekin “maailmassa”, emme ole maailmasta. Yhdyskuntamme on Taivaassa. Taivaaseen – ja kaikkeen mitä Taivas edustaa – pitäisi katseemmekin olla suunnattu.


Meihin suomalaisiin on iskostunut kuva vihaisesta Jumalasta ja mitättömästä minusta; sovituksen kautta avautuu toisenlainen näkymä: kuva hyvästä ja ihmisiä rakastavasta Jumalasta – ja kuva kalliista aarteesta, jonka Jumala on ollut valmis lunastamaan omakseen.

Jumala rakastaa luomaansa ihmistä – silloinkin, kun tämä on pahasti eksyksissä ja sotkenut elämänsä pahanpäiväisesti

Evankeliumin sanoma on uskomaton, jopa loukkaava (muistamme Uuden testamentin monesta kertomuksesta kuvauksen närkästyneistä fariseuksista ja lainopettajista, jotka toistuvasti ajattelivat…: “Eihän tämä voi näin olla, että Jeesus antaa syntejä anteeksi…”): Pelastus on yksin uskosta ja yksin armosta.

Evankeliumin voima on siinä, että elämääni on astunut Toinen, Vahvempi, Pyhä, Puhdas, Vapahtaja, joka on voittanut synnin vallan. Kun annan Hänen hallita, voin elää Hänen mielenmukaistaan elämää.

Voisinko tämän näkymän edessä alkaa katsella itseäni, toisia ja ympäristöäni uusin silmin?

Nähdä itseni, toiset ja ympäristöni Jumalan eksynyttä etsivän rakkauden kautta.