Vallan vaikea vauraus: Antelias kuningas ja pihi rikas haihattelija

Uskonkriisi suhteessa “uskonoppiin”

Blogissani olen viitannut moneen otteeseen uskonkriisiin, johon ajauduin kohdattuani väärin markkinoitua uskoa.

Prosessin aikana minulle alkoi hahmottua pala kerrallaan monipolvinen ongelmakenttä. Erityisesti minulle hahmottui se, että jos joku käyttää Jumalaa ja uskoa oman agendansa eteenpäin viemiseen, ei tee Jumalaa tai uskoa (tai välttämättä edes tietyn tyyppistä uskonnäkemystä) tyhjäksi tai vääräksi.

Ongelmien todellisille lähteille

Usein uskolla manipuloinnin takaa paljastuu narsisti tai ainakin narsistisia piirteitä omaava henkilö. Tälloin on huomattava myös se, että narsistille on yksi ja sama, mitä hän käyttää päästäkseen tavoitteeseensa, kunhan hän pääsee tavoitteeseensa. Välineenä voi olla usko tai tietty uskonnäkemys, poliittinen aate, hyväntekeväisyys, jne.

Narsisti pelaa oivaltavasti sen kentän ehdoilla, jossa hän toimii – ja samalla aivan omin säännöin. Siksi ensimmäisenä ei välttämättä tule edes ajateltua, että jokin voisi olla vinossa. Hengellisessä kentässä olemme tottuneet luottamaan siihen, mitä puhutaan Jumalan nimissä tai opetetaan Raamattuun perustuen.

Välttämättä vika ei ole opetuksessa (vaikka se voi olla enemmän tai vähemmän vinoutunutta – etenkin narsistin päästyä niin paljon vallan kahvaan, ettei hänen ole tarvetta kuunnella tai varoa kriittisiä ääniä), vaan käytänteissä ja narsistin hedelmässä:

  • Narsisti jättää jälkeensä tavalla tai toisella sekaannusta ja hajaannusta; hajota ja hallitse on hänen tapansa toimia.
  • Narsisti sitoo (ainakin tiettyjä, hänelle “hyödyllisiä”) ihmisiä itseensä. Narsistin yleensä erottaakin siitä, että hänen lähipiirinsä elämä keskittyy hyvin pitkälti narsistiin ja pyörii narsistin ympärillä. Muita syvällisiä ihmissuhteita saattaa olla hyvin rajoitetusti. Narsisti sen sijaan verkostoituu ahkerasti, koska koskaan ei voi tietää, kenestä voi olla myöhemmin hyötyä.
  • Narsisti ei siedä arvostelua tai arviointia, vaikka saattaa itse käyttää kärkästä kieltä niistä, jotka ovat ajautuneet hänen kanssaan törmäyskurssille. Narsisti ottaa kritiikin henkilökohtaisesti ja hänen revanssihakuisuutensa on kyltymätön.
  • Hengellisessä kentässä narsistia miellyttää kaikki, mikä tukee hänen agendojaan, kuten vaikkapa valtapyrkimyksiä. Narsisti voi esimerkiksi ottaa työrukkasekseen
    • tiukan oppirakennelman. Silloinhan “porukka” pysyy hänen hyppysissään.
    • “ihmeet ja merkit” ja kaiken yliluonnollisen, koska yliluonnollinen vetoaa tietyntyyppisiin ihmisiin
    • vallan ja voiman korostuksen, koska narsisti haluaa nähdä itsensä voimakkaana ja vallan kahvassa
    • auktoriteettikorostuksen, koska auktoriteetin kunnioittamisen idea palvelee narsistin tarkoitusperiä
    • menestyksen korostuksen. Esimerkiksi “kylvämisen ja niittämisen laki” palvelee narsistin tarkoitusperiä, kun ihmiset “kylvävät” hänen palvelutyöhönsä – ja toimeentulo on taattu.

Narsismin tunnistaminen taustalla on tärkeää monestakin syystä. Yksi ja tärkein syy on se, että muutoin ajaudumme ajattelussamme sivuraiteelle. Näin minulle tapahtui.

Koska olin viettänyt vuosia ihmeitä ja merkkejä korostavassa yhteisössä ja lopulta tajunnut tulleeni höynätetyksi, vetäydyin rajusti päinvastaiseen suuntaan; halusin pysyä kaukana kaikenlaisesta opetuksesta, jossa puhuttiin ihmeistä ja merkeistä, samoin auktoriteettiopetuksesta ja kaikesta, mikä viittasikin siihen, että kylvämäni voisi kasvaa.

Toki ymmärsin, että kaikki edellä mainittu ei ollut feikkiä, koska olin itse kokenut muutamia eittämättömiä ihmeitä niin terveyden kuin taloudenkin alueella.

Käytännössä vasta, kun tajusin, miten narsistin käsissä

  • hyvästä tulee pahaa
  • levosta pakkoa
  • jne.

alkoivat asiat asettua kohdalleen.

Hyvänen aika! Ongelma ei ollut opetus, vaan se, mihin narsisti sitä käytti.

Esimerkiksi kylvämisen ja niittämisen laki on Jumalan valtakunnan lainalaisuus, ei suinkaan oppi tai “menestysteologiaa”. Mitä kylvän, sitä niitän. Joka runsaasti kylvää, hän runsaasti niittää. Paavalin sanoin: Jos kylvän itsekkyyden peltoon, korjaan tuhon. Jos kylvän Hengen peltoon, niitän ikuisen elämän. – Itse asiassa narsisti tekee elämässään juuri edellä mainittua – ja ennemmin tai myöhemmin hänen oma itsekkyytensä ajaa häntä tavalla tai toisella tuhoon.

Vastedes minun vaan pitää olla tarkempi sen suhteen, mihin kylvän. Ihmisiä manipuloivan narsistin palvelutyö se ei toivon mukaan enää ole, vaan sellainen, mikä johtaa ihmisiä aidosti Jumalan läsnäoloon. Tässä asiayhteydessä tulen itsekin siunatuksi.

Daavid yllättää

Yhdellä automatkalla (kun itseni ei tarvinnut ajaa) luin Raamattua. Pysähdyin Daavidin elämän äärelle. Voit lukea kohdan omasta Raamatustasi 1. Aikakirjasta, luvusta 29.

Siinä Daavid valmistaa poikaansa Salomoa temppelinrakennusprojektiin.

Minä olen voimieni mukaan koonnut Jumalani temppeliä varten kultaa siihen mihin tarvitaan kultaa, hopeaa siihen mihin tarvitaan hopeaa, pronssia siihen mihin tarvitaan pronssia, rautaa siihen mihin tarvitaan rautaa, puuta siihen mihin tarvitaan puuta, sekä onykskiviä ja muita jalokiviä, mustia ja erivärisiä kiviä, kaikenlaisia kalliita kiviä, ja suuret määrät marmoria. (1 Aik. 29: 2)

Sen jälkeen Daavid jatkaa:

Ja koska Jumalani temppeli on minulle rakas, annan sen lisäksi, mitä olen temppeliä varten koonnut, omista varoistani temppelille kultaa ja hopeaa: (1 Aik. 29: 3)

… ja niin Daavid lahjoitti…:

kolmetuhatta talenttia Ofirin kultaa, ja seitsemäntuhatta talenttia puhdasta hopeaa temppelin seinien päällystämiseen, kultaa siihen mihin kultaa tarvitaan ja hopeaa siihen mihin hopeaa tarvitaan, kaikkeen mitä taitavat käsityöläiset tekevät.  (1 Aik. 29: 4-5)

3000 talenttia Ofirin kultaa on 100 tonnia (!!!) ja 7000 talenttia puhdasta hopeaa on 240 tonnia (!!!). Seuraavaksi Daavid kysyy koolla olevalta kansalta:

Onko myös teistä joku nyt valmis antamaan lahjansa Herralle? (1 Aik. 29: 5)

Israelin heimojen ja sukujen päämiehet, tuhannen- ja sadanpäälliköt ja kuninkaan töiden ylivalvojat toivat silloin auliisti lahjoja. He lahjoittivat temppelin rakennustöitä varten viisituhatta talenttia kultaa ja kymmenentuhatta kultadareikkia, kymmenentuhatta talenttia hopeaa, kahdeksantoistatuhatta talenttia pronssia ja satatuhatta talenttia rautaa. Ja kaikki, joilla oli jalokiviä, antoivat ne temppelin aarrekammioon Gersonin sukuun kuuluvan Jehielin huostaan. 1 Aik. 29: 6-8)

…5000 talenttia kultaa painoi 170 tonnia, 10 000 kultadreikkiä painoi 84 kg , 10000 talenttia hopeaa painoi 340 tonnia, 18 000 talenttia pronssia 610 tonnia ja 100000 talenttia rautaa 3400 tonnia (!!!).

Kansa iloitsi heidän anteliaisuudestaan, kun he antoivat näin auliisti lahjoja Herralle. Myös kuningas Daavid iloitsi suuresti. (1 Aik. 29: 9)

Mielikuviini oli niin kovin piintynyt ajatus paimentolaisteltoista, muutama lammas ja vuohi, jota ihmiset pitivät henkensä pitimiksi ja/tai paimensivat, ja ehkäpä (vähän paremmin toimeentulevilla) kalkkikivestä tehdyt talot… mutta se, että Daavidilla ja hänen kansallaan näyttää olleen melkoisesti arvometalleja, omaisuutta, jota he lahjoittivat temppelin rakentamiseen, laittoi ajatuskuvioni uusiksi.

Rikas ja pihi haihattelija

Samaan syssyyn luin Luukkaan evankeliumin 12. luvusta Jeesuksen vertausta rikkaasta maanviljelijästä:

Hän (Jeesus) sanoi heille kaikille: »Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.» (Luuk. 12: 15)

Jeesus kertoi vertauksen:

»Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. 

Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ 

Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’ (Luuk. 12: 17-20)

Mikä meni pieleen?

»Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.» (Luuk 12: 21)

Useat englanninkieliset käännökset kääntävät kohdan: “– keräävät rikkautta itselleen, mutta eivät ole rikkaita Jumalassa/Jumalan puoleen.”

Kysymys näyttää olevan siitä, miten käytämme sitä, mitä meillä on. – Tämä rikas haihattelija (kuten useat englanninkieliset Raamatut jaejakson otsikoivat) kokosi ja kokosi ja vielä kerran kokosi. Ilmeisesti hän ei edes myynyt satoa, vaan piti kaiken itsellään, kunnes varastot pursuivat yli. Hän ei rakentanut suinkaan lisää varastoja, vaan pisti entiset matalaksi ja rakensi kokonaan uudet (ja toki käytti varojaan näiden rakentamiseen), jotta vieläkin enemmän mahtuisi varastoihin.

Jeesuksen aikana(kin) juutalaista koski Mooseksen laki kymmenyksistä, anneista ja uhreista.

Tämän maanviljelijän olisi tullut maksaa 1/10 satonsa parhaasta osasta/ensisadosta. Hän olisi Daavidin tavoin voinut antaa Jumalan tarkoitusperiin enemmänkin. Lisäksi hänen olisi kuulunut auttaa köyhiä ja muuten apua tarvitsevia. Hän ei tehnyt niin, vaan piti – ja aikoi myös tulevaisuudessa pitää – kaiken itsellään nauttiakseen itse “helposta ja makeasta elämästä”.

Olisiko tässä itsellä jotain oppimista?

Nyt kun alussa mainitsemastani uskonkriisistä on pää selkiytynyt, olen pohtinut kylvämisen ja niittämisen lainalaisuuden lisäksi muun muassa sitä, olenko luotettava “huoneenhaltija”, jonka “isäntä” löytää asioimasta minulle uskotulla vastuullisesti: Käytänkö rahaa, aikaa, jne. itsekkäisiin tarkoitusperiin vai ajattelenko, että käytössä oleva raha ja aika voisi palvella Jumalaa ja Hänen tahtoaan.

Toinen, mikä itseäni mietityttää ja mitä olen seurannut useasta eri näkökulmasta, on melkoisen syvälle suomalaiseen ajatteluun piintynyt käsitys siitä, että kristityn ei passaa olla kovin varoissaan…

Vähin erin tuon ajatuskulun logiikka on alkanut tökkiä.

Itselläni on ollut muutamaan otteeseen todella tiukkaa taloudellisesti. Siinä tilanteessa “kymmenys” on voinut merkitä muutamia kymppejä. Tiedän, että Jumala on arvostanut lahjaani. (Muistamme köyhän naisen uhriarkkuun laittamat kolikot, jotka olivat hänen “kaikki”) … mutta mitä tapahtuisi, jos tuloni olisivat vähän runsaammat? Antaisinko edelleen muutaman kolikon tai kympin vai 500 € tai peräti 1000 €?

… mielestäni isomman ongelman kuin se, että menisi taloudellisesti vähän paremmin, muodostaa se, että kieltäydyn antamasta omastani. Jarrutan pihtaamisellani Jumalan valtakunnan etenemistä esimerkiksi siten, että jokin tietty työmuoto ei pääse alkamaan tai joku työntekijä ei pääse “kentälle” itsekkyyteni ja uppiniskaisuuteni vuoksi.

Daavidin tarinassa minua puhuttelee se, että hän näytti esimerkkiä. Hän laittoi omistaan, jotta uusi sukupolvi saisi mahdollisuuden palvella Jumalaa. Daavidin asenne inspiroi muita johtajia – ja lopulta koko kansaa.

Aiheeseen liittyvä rukouspyyntö

Loppuun vielä “maailman kierrolle” lähtenyt rukouspyyntö, jossa USA-lainen evankelistapariskunta vetoaa kristittyihin ympäri maailman, jotta he alkaisivat rukoilla suomalaisten seurakuntien, uskovien ja työntekijöiden puolesta. Rukouspyyntö englannista käännettynä kuuluu näin:

“Suomalainen pastori kirjoittaa seurakuntien taloudellisista ongelmista. Rahahanat ovat kiinni. Ihmiset eivät anna omastaan kuten ovat aiemmissa historian vaiheissa tehneet.

Rukouspyynnössä mainitaan kantona kaskessa myös rahankeräyslain tiukka tulkinta ja se, että luvattu höllennys näyttää lykkääntyvän. Rukouspyynnössä vedotaan kristittyihin ympäri maailman:

Rukoilkaa jokaisessa kokoontumisessanne suomalaisten kristillisten johtajien puolesta, jotta heidän palvelutyönsä tapahtuisi “Jumalan järjestyksen” mukaisesti niin, että Jumalan armo ja suosio voisi olla heidän suojanaan tänä vaikeana aikana.

Rukouspyyntöä itsekin jakaessani kerroin, että seuraava tulee tosi lähelle myös itseäni:

Pastorit tutkivat sydäntään, josko heidän sydämessään tai palvelutyössään on jotain vinossa.

Evankelistapariskunta kertoo, kuinka monet suomalaiset pastorit ovat huutaneet apua Jumalalta. Joissain tapauksissa tilanteet ovat vieneet syvään epätoivoon, rohkeuden menettämiseen ja päättämättömyyteen, kun seuraavasta askelesta ei ole tietoa.

Kaikki vaihtoehdot on pistetty pöydälle: Palvelutyön lopettaminen, toisen työn etsiminen, seurakunnan sulkeminen, yhdistyminen toiseen seurakuntaan tai paikallaan pysyminen Jumalan ihmettä odottaen.

Jokainen kristitty johtaja on (Suomessa) kohdannut tämän muodossa tai toisessa.

Tällä kriisillä on pakostakin vakavia seurauksia Kristuksen ruumiissa. Tarvitaan näkeviä esirukoilijoita, jotka näkevät todellisen vihollisen tilanteen takana. Paholaisen ilkeä strategia on varastaa, tappaa ja tuhota kaikki kristillinen.

Evankelistapariskunta peräänkuuluttaakin aktiivista rukousta, jopa sodankäyntiä rukouksessa asian puolesta sekä rukousta ja anomista, jotta Jumala puuttuisi asiaan.

Leave a Reply