Paikallislehden päätoimittaja soitti:

Te, kun taidat pimeäkuvauksen, voisit käydä tekemässä jutun erätulista.

Kuvat olivat hienoja. Jutun tekeminen sen sijaan tuntui vaikeimmalta ikinä. Minulla oli hyvin hatarat tiedot susikiintiöistä ja muista riistanhoidon erityissanoista. Kysyin “tyhmiä” kysymyksiä ja väänsin itselleni rautalangasta mallia, mistä illassa oikein puhuttiin.

Kuukautta myöhemmin eräs lehden lukija kertoi palautteessaan:

Sen jutun minäkin ymmärsin.

Oivalluksesta oppia ottaneena olen koettanut kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta “suomea” ja välttää kulloiseenkin aihepiiriin kuuluvaa sisäpiirin kieltä tai kiemuraisia lauserakenteita.

Vaikka lukija erityisilmaisuja ymmärtäisikin, esimerkiksi työpäivän jälkeen ei välttämättä jaksa keskittyä monimutkaisiin ajatuskulkuihin.

Näin itselleni kävi jokunen aika sitten. Lehdessä oli asiantuntevasti kirjoitettu artikkeli. Vaikka olen tottunut lukemaan tieteellistä tekstiä ja monimutkaisia ajatuskulkuja, lukemiseni tyssäsi tekstin monimutkaisiin lauserakenteisiin. Päivän jäljiltä väsyneet aivoni eivät jaksaneet selvitellä kirjoittajien sinänsä asiantuntevaa ajatuksenkulkua. Kirjoittajat kompastuivat omaan nokkeluuteensa. Artikkeli on minulta edelleen lukematta.

Siis: Kirjoita suomea. Kirjoita yksinkertaisesti ja mielenkiintoisesti. Jos mahdollista, kirjoita lyhyesti. Näin varmistat, että kirjoitus tulee luetuksi loppuun asti.

About Admin

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Similar Posts

Leave a Reply