Powered by ZigaForm version 3.9.7.3

[Puhe pidetty “helluntalaisille” “helluntaiperspektiivistä” Miehikkälän helluntaiseurakunnan ehtoollisjuhlassa 3.2. 2019. Voit soveltaa ajatuksia omaan elämääsi ja kristilliseen viitekehykseesi.]

Minusta tuntuu, että kun vuosia karttuu, tuollainen ajatus pujahtaa mieleen.

Kristittyinä (ja helluntalaisinakin) olemme eläneet hetkellisen hyvän ajan.

Kun nk. helluntalaisuus syntyi ja valtasi alaa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, joillekin helluntalaisuus oli “taivaanmaku”, joillekin kauhistus. Joka tapauksessa syntyi monia helluntaiseurakuntia ja nämä seurakunnat kasvoivat voimakkaasti.

Vielä 1900-luvun puolivälissäkin pohdittiin, voiko “helluntalainen” toimia kunnan (tms.) virassa. Noista ajoista pääsimme eteenpäin. Suomessa on ollut ja on monia helluntalaisia (tai muiden vapaiden suuntien) yhteiskunnallisia vaikuttajia.

Onko kehityssuunta ollut pelkästään myönteinen? Tätä olen pohtinut. – Oliko jossain vaiheessa painetta olla varteenotettava vaikuttaja (tai tulla varteenotettavaksi vaikuttajaksi) – jopa niin että korrektius valtasi kärjistetysti tilaa alkuaikojen tuoreudelta ja innolta? Tulimmeko kadottaneeksi jotain ensi ajan rakkaudesta?

Herätysliikkeistä liikkuu toteamus:

Ensin oli herätys, sitten herätysliike – ja lopulta vain liike.

Jos herätys tipahtaa pois liikkeestä, katoaa jotain perustavanlaatuista: katoaa elämä.

Jeesus ilmaisi ydinmissionsa: Minä olen tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut.

Silloisten uskonoppineiden piirissä Jeesus herätti närää, jopa kauhistusta. – Uskonoppineet väänsivät Jeesuksen kanssa monenmoisista oppiin liittyvistä teemoista: Saako sapattina parantaa? Millä oikeudella ja valtuudella Jeesus parantaa ja vapauttaa ihmisiä? Voiko Jeesus antaa syntejä anteeksi? Jne. Jne.

Jeesus kyllä vastasi näihin kysymyksiin – ja samaan aikaan säilytti ydinmissionsa. – Ja se suututti uskonoppineita. Jos Jeesus olisi se, kuka hän sanoi olevansa, hän tietäisi, millaisia ovat ne ihmiset, joita hän tavoitti: HE OLIVAT SYNTISIÄ.

He eivät olleet ehtineet muuttaa elämäänsä mihinkään suuntaan, he eivät olleet ehtineet parantaa tapojaan. Kun he kohtasivat Jeesuksen, heidän elämänsä muuttui askel askelelta.

Ensimmäiset Jeesuksen seuraajat jakoivat tämän Jeesuksen mission: Mennä kaikkeen maailmaan ja julistaa evankeliumi.

Suomalaisen kristillisyyden ytimessä on ollut ja on lähetystyö. Se on huikeaa.

Markuksen 16. luvussa käytetty sana κοσμος

[kosmos] merkitys on laajempi kuin ensikättelyssä tulee ajatelleeksi:

kosmos tarkoittaa

  • sopusoinnussa olevaa järjestelyä tai perustuslakia, järjestystä, hallitusta
  • maailma, maailmankaikkeutta
  • maata
  • maan asukkaita
  • “jumalatonta kansaa”, ihmistä, joka on vieraantunut Jumalasta ja siksi vihamielinen Kristukselle
  • “pakanat” – vs juutalaisuus tai uskovat
  • maailman asia, kaikki mikä edustaa maailmaa

Kun luemme ja kuuntelemme seuraavia raamatunjakeita, voimme katsella, mitä kaikkea ´kosmos´ pitää sisällään.

Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!  Joh 1: 29

Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän. Joh. 6: 33


Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!  2 Kor. 5:19-21; 6:1

… mutta eikö meidän ole käsketty ottaa pesäero maailmaan?


Ei maailmaan, vaan maailman “tyyliin” toimia

Kreikan kielinen sana, joka suomeksi on käännetty “maailman menoksi” tarkoittaa “aikakautta”, ts. meitä kielletään välttämästä tämän aikakauden tyyliä toimia, ei itse maailmaa. Muutoin lähetystehtävämme olisi varsin hankala pala haukattavaksi (jos emme saa lähetyskenttäämme koskeakaan).

Ts. meidän käsketään

  • elää Jumalan tahdon mukaan kulloisessakin ajassa (ts. v. 33 jKr, v. 303 jKr, v 1201 jKr, v. 1557 jKr, v. 1872 jKr, v. 1906 jKr, 1929, 1965, – ja 2019…) – ja Jeesuksen antaman käskyn mukaan
  • tavoittaa jokainen ympäröivän maailman kolkka Kristukselle.

Tämä ei välttämättä tarkoita menemistä maan ääriin asti, vaan…

Elää tässä (kosmos) Jumalan tahdon mukaan. Kertoa evankeliumi. Elää usko todeksi.

Julkista evankeliumia

κηρυσσω [kerussoo] on suomalaisissa käännöksissä on käännetty saarnaamiseksi tai julistamiseksi. Sanasta tulee kulttuuritaustaamme vasten väistämättä mieleen paikka, jossa saarnataan…: saarnatuoli, puhujanpöytä,… tai paikka torilla, jossa on äänentoisto, tms. Sanan merkitys on kuitenkin laajempi: Sana tarkoittaa

  • julkistamista
  • julki tuomista
  • julkiseksi tekemistä ja
  • julkaisemista

… nimenomaan sellaiseen asiaan liittyen, joka on tapahtunut ja valmis – kuten Kristuksen täytetty työ on.

… se, mitä seurakunnassa tulisi tapahtua, liittyy “saarnaamista” enemmän opetuslapseuttamiseen: opettamiseen, neuvomiseen, ohjaamiseen, rohkaisemiseen, yhteiseen rakentumiseen, jne. (se on toisen artikkelin/puheen aihe).

Seurakunnassamme olemme aloittaneet Apostolien teot -lukuprojektin. Vuoden mittaan, kerran kuukaudessa luemme Apostolien tekoja yhdessä. Etsimme liki 2000 vuoden takaisesta tekstistä näkökulmia nykyhetkeen ja rukoilemme tekstiä todeksi tähän aikaan.

Löydämme Apostolien teoista dynaamisen, Hengen täyteisen, elämänmakuisen, räjähtävästi kasvavan seurakunnan. Tunnistamme seurakunnassa “taivaanmaun”, joka vastustamattomasti veti puoleensa ja toisaalta herätti voimakastakin vastustusta. Taivaanmaku ei jättänyt ihmisiä kylmäksi.

Sama taivaanmaku on vetänyt puoleensa kristittyjä – ja niitä, joille usko on ollut vieras kautta aikojen.

Tämä elämänmaku oli se, mikä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa herätti kristityissä janon. Me haluamme kokea tämän, mikä on kirjoitettu. – Jumala vastasi janoon Hengen vuodatuksella ympäri maailmaa. – Syntyi mm. nk. helluntalaisuus. 1960-luvulla sama jano levisi muuanne kristikuntaan, syntyi nk. karismaattisuus.

Minulla oli tuo sama jano 1992. Olin tullut uskoon kolmea vuotta aiemmin. Uskoni oli jotenkin väljähtynyt. Tuoreus oli kadoksissa. Se, mistä olin päässyt yli, oli hiipinyt takaisin.

Jumala, ilmesty!

Oli rukoukseni. Olin ajamassa säilörehukuormaa kotiin, kun aloin puhua kielillä. – Se, mitä muut sanoivat, oli, että sanoihini oli tullut uusi voima. Koin Apostolien teot omassa elämässäni.

Jos me haluamme kokea vanhat hyvät ajat. Siihen löytyy ohjeet raamatusta:

Kyse on samantyyppisestä asiasta kuin, jos tietokone on mennyt jotenkin sekaisin. Ainakin Windows-koneista löytyy palautuspiste, jonne palaamalla koneen voi saada ojennukseen. Meidän kristittyjen kohdalla löydän kolme “palautuspistettä”, jonne kannattaa pyrkiä, jos “koneemme” on sekaisin:




Aikaa ympärilläni katsoessani ajattelen: Nyt jos koskaan tarvitsemme keskellemme elävää Jumalaa ja toimivaa Pyhää Henkeä. Kuollut ei vakuuta.

Keskustellessani ammattimessuilla vapaa-ajattelijan kanssa kuulen hyytävät sanat, jotka muistuttavat sitä, mitä herätyskristityt kokovat 1900-luvun puolivälissä: “Vakaumus ei saa näkyä viranhaltijan elämässä.”

Aistin kehonkielestä ja sanojen pelottelun: olet kristitty, vaikene.

Ajattelen, että tällainen ihminen tarvitsee nähdä elämässämme – ei vain oikeata oppia (vaikka se tärkeä onkin) vaan myös elävän ja toimivan Jumalan.

Muistan itse ajan, jolloin minua ei vähääkään vetänyt puoleensa “kuiva kirkko” tai “hihhulihelluntalaisuus”. Se, että näin elävän ja toimivan uskon elävien ja rakastavien kristittyjen elämässä ja koin yliluonnollista apua elämäni tiukimmissa vaiheissa, vakuutti minut.

Leave a Reply

%d bloggers like this: