Suomalaisten hyvepahe

Kun Herra antaa jotain hyvää toiselle, muista, ole hyvä, ettet sinä menetä mitään siitä Jumalan suunnitelmasta, joka Hänellä on sinua varten. – Älä siis kadehti tai ole mustasukkainen.

“Kaikki alkaa terveestä itsen arvostamisesta.” Perheneuvoja diagnosoi meidän suomalaisten puutostaudin: Meitä ei useinkaan ole opetettu arvostamaan itseämme. Vaatimattomuus on hyveemme. Liika vaatimattomuus ja se, että emme arvosta itseämme riittävästi on paheemme. Tästä seuraa ongelmia.

Julma, julmempi, julmin MINÄ

Vastottain tapahtui kurja surma tosi lähellä asuinpaikkaani. Mies surmasi ex-naisystävänsä tämän lasten (ja muidenkin lasten) nähden. Nainen kuoli uuden miesystävän syliin. – Näitä rivejä kirjoittaessani vietetään muistohetkeä tapahtuman muistoksi.

Olen näiden uutisten äärellä kerta kerran jälkeen yhtä hämilläni. Tekojen taustalla tuntuu olevan ajatus: Kun minun seurani ei kelpaa, ei kukaan muukaan saa olla seurassasi; ilman minua et saa olla onnellinen.

Kaiken takana on omistushaluinen, julma, minä.

Samanmoinen minä voi hallita myös hengellisyyttämme. Keinot voivat olla hienovaraisemmat (tosin ei aina: fyysinen väkivalta ja sen uhka voi olla myös nk. hengellisen yhteisön tai uskovan perheen arkea – valitettavasti), henkinen ja hengellinen kontrollointi, opetus ja profetiat – joskus myös ärhäkkä asioihin puuttuminen.

Minulle kaikki – muille ei mittään. Kun minulla ei ole, sinäkään et saa saada.

Kontrollointi – Hengellistä väkivaltaa

Hengellinen väkivalta ottaa aseekseen Jumalan, Pyhän, Raamatun, jne. ts. jonkin, jota hengellisyyteen kallistunut ihminen kunnioittaa ja johon hän luottaa. Joissain tapauksissa edellämainitulla (esimerkiksi yhdistyneenä opetukseen, jonka mukaan voideltua, auktoriteettia, aviomiestä pitää ehdoitta kunnioittaa) onnistutaan pönkittämään ja oikeuttamaan myös esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa.

Kontrolloinnin taustalla on kontrolloijan pelko, epävarmuus – ja luurangot kontrolloijan kaapissa. Pelko hallinnan menettämisestä (omassa ja toisen elämässä) ajaa kontrolloijan kontrolloimaan ja pitämään muita otteessaan sekä pönkittämään oman elämänsä kaapin ovia, jotteivat ne vahingossakaan raottuisi.

Kontrolloinnin keinoja

Kontrolloinnin keinot vaihtelevat tilanteen mukaan kyynelistä ja avuttomuudesta vihaan ja uhkailuun – tai mykkäkouluun. Apuna kontrolloinissa voi olla myös kaikki hengellisyyteen liittyvä: ”profetiat”, ”unet”, ”näyt”, ”Raamatun opetus”, ”sielunhoito” (kaikki nämä ovat lainausmerkeissä sen vuoksi, että ne ovat kontorolloinnin yhteydessä joko tietoista tai tiedostamatonta ihmisten ohjailua, ei armolahjoja tai hengellistä toimintaa). Hengellisyydellä höystettynä tai ilman – myös piilotetut vihjaukset tai taktinen vaikeneminen ovat näitä kontrolloinnin keinoja.

Myös ”rukousta” voidaan yrittää käyttää kontrolloinnin välineenä. — Tai pahimmillaan ”taistelurukousta” tai kirouksia. Ajoittain erityisesti karismaattisen kentän liepeillä liikkuu outoa opetusta, jonka mukaan uskovalla on oikeus käskeä ja komentaa asioita, olosuhteita ja ”vastustajia”.

Kaksi avioliittoon liittyvää tosielämästä poimittua esimerkkiä:

Äiti rukoilee uskovan avioparin avioeroa, jotta mies voisi avioitua hänen tyttärensä kanssa. (Luit aivan oikein! – Tälläinen ”rukoustaistelu” käytiin – ja toinen rukoustaistelu, kun tuo aviopari tajusi, mitä hyväätarkoittava (?) äiti ”rukoili” – ja avioliitto jatkui nuorten kielellä sanottuna semionnellisena).

Mies kiristää vaimoaan olemattomalla unella olemattomasta uskottomuudesta tai kertoo ohjailevan ”profetian”, jotta saisi vaimonsa työhön, jossa ei olisi miehiä (työhön, joka ei ollut vaimon alaa tai missään määrin tämän kiinnostuksen kohde). – Aviovaimo saa tarpeekseen miehen ailahtelevuudesta, mustasukkaisuudesta ja ajoittaisesta väkivaltaisuudesta, jota tämä taitavasti pönkittää Raamatulla. Mies ”rukoilee” vaimolleen hengellistä pimeyttä ja vaikeuksia – sekä komentaa vaimoa ”rukouksin” tulemaan takaisin.

Kontrolloinnin seurauksia

Paitsi hyväuskoinen totteleminen, kontrolloinnin seuraus voi olla myös omituinen, ahdistunut olo ilman järkevää syytä. Omituinen, ahdistunut olo voi olla seuraus siitä, että en/et saa olla oma itseni/itsesi. Alitajuisesti aistimme, että kaikki ei ole niin kuin pitää, vaikka sanaakaan ei sanottaisi.
– Saatika tilanne, jossa oikeasti on käsketty, komennettu – ja melkein manattu – kaikkea pahaa. (Palaan tähän myöhemmin kirjoituksessani.)

Vastalääkkeitä

Hyvä vastalääke pelkoon, kontrollointiin – tai kontrolloituna olemiseen – on nojautuminen ja turvaaminen Herraan.

Ensimmäiset kristityt eivät koloistaan kironneet vastustajiaan tai toivottaneet heille kuolemaa, vaan pyysivät Herraa antamaan rohkeutta julistaa Kristusta.

Sitä rohkeutta he Herralta saivat. Rohkeutta seisoa vastustajienkin edessä – ja ennen muuta rohkeutta julistaa Hänen sanaansa.

Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa. Apt. 4: 31

Totuus vapauttaa

Milloin sen ymmärtäisimme, että Herramme lapsina, Hänen seurassaan, meidän EI TARVITSE (edes yrittää) KONTROLLOIDA! Jos oikeasti luotamme Herraamme, ymmärrämme Hänen rakastavan meitä, ei meillä ole moiseen tarvetta. Ymmärrämme, että Herralla on hyvät suunnitelmat meitä varten. Jos kaikki omat suunnitelmamme eivät toteudu (et saakaan Mattia mieheksi tai Maijaa vaimoksi; et olekaan vuoden päästä mediassa tai haluamassasi työpaikassa…) …

  • Entäs sitten?!
  • Entä jos Herran aikataulu ei ole vielä – tai Matti tai Maija ei ole sinulle edes tarkoitettu?
  • Miksi lähtisit kontrolloimaan konkreettisesti tai rukouksissa asioita mieleiseksesi?
  • Miksi et rukoilisi Herran tahtoa täyttymään kohdallasi?
  • Miksi et rukoilisi Jumalan valtakuntaa tulevaksi oman elämäsi ylle?
  • Miksi asioiden pitäisi tapahtua sinun tavallasi?

Pahinta mitä voit tehdä (tai voin tehdä) on alkaa omin pikkukätösin käsittelemään asioita niin, että henkilö, jonka matka joutuu eri tahtiin tai eri suuntaan kuin minun pirtaani sopii, joutuu vaikeuksiin.

Ajatellaanpa Joosefia ja tämän veljiä. Kateelliset veljet yrittivät päästä Joosefista eroon – tosin mahdollisimman siististi loppu pelissä, kun kantti ei kamalampaa kestänyt yhden vähän viisaamman veljen toppuuteltua. Lopputulos oli

  • surullisia ihmisiä kuulemassa suruviestiä Joosefin kohtalotarinasta
  • omantunnon painamia ja totuutta pakoilevia sydämiä – ja
  • ahtaalle joutunut Joosef

Joosefin tarinassa on syvä opetus:

  1. Totuus tuppaa olemaan sinnikäs seuralainen. Totuus tulee vastaan, vaikka kiertäisimme kuinka kauas.
  2. Jumalan työ ei pysähdy ihmisten pysäytysyrityksiin, vaan se saa uutta puhtia siitä. Joosefin orjuus oli avain eteenpäin – ja loppupelissä suuri siunaus ja huolenpito Joosefin koko perheelle.
  3. Totuus on kohdattava, kuten Joosefin veljet joutuivat kohtaamaan. Vasta silloin heidän kohdalleen tuli vapaus.

Rauhaan ja yhteyteen

Seuraava kohta puhuu vahvasti yhteydestä, johon Herra on meidät tarkoittanut.

”Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.” (Ef. 2: 16-22)

Autioimmaksi kontrollointi tekee yleensä kontrolloijan. Raamatusta huomaamme saldoksi jääneen esimerkiksi pakenemisen (Kain), suurenevan vainoharhaisuuden ja mielettömän energiantuhlauksen (vrt. Saulin sotajoukot tai Iisebelin ”profeetat” yhden miehen (Daavid tai Elia) perässä..)

Herra, vapauta meidät elämään Sinun elämääsi ja Sinun kutsumustasi!

Kontrolloinnin oudot seuraukset

Herää, Siion, herää,
pukeudu voimaasi,
pue yllesi loistavat vaatteet,
pyhä kaupunki, Jerusalem!
Koskaan enää ei katujasi polje
ympärileikkaamaton eikä epäpuhdas.
Nouse, ravista tomu yltäsi, istuudu valtasi istuimelle, Jerusalem! Irrota kahleet kaulastasi, vangittu tytär Siion! Jes. 52: 1-2

Herättäviä havaintoja

Kirjoituksen tausta on monen vuoden hämmästelyssä kohtaamieni asioiden ja ilmiöiden suhteen.

Ne, jotka minut tuntevat, tietävät, että en ”maalaa piruja” seinille tai näe demoneja joka nurkan takana. Se, että olen joutunut tekemisiin järjellä selittämättömien ilmiöiden kanssa siellä, missä esiintyy yritystä laittaa toinen ihminen oman maun mukaiseen purkkiin (usein takana on narsisti tai narsismiin taipuvainen henkilö – ja minun tapauksessani samalla henkilö(t), joka tavalla tai toisella pukee pyrkimyksensä hengellisyyteen), on saanut minut pohtimaan myös sitä mahdollisuutta, että näkemäni ilmiöt voisivat olla kytköksissä pahan voimiin, samaan tapaan kuin okkultimissa.

Kirjoituksessani peilaan elokuisen Malmön visiittini aikana saamaani vahvistusta sille, että olen ollut oikeilla jäljillä aavistelujeni suhteen. Lisäksi löysin lyhennelmän Mike Connelin kirjasta Slumber of Jezebel (Iisebelin uni, kehyskertomuksena Iisebelin ja Elian tarinat).

Juurena hengellinen hairahtuminen

Kun ihminen yrittää määritellä sitä, mitä toinen saa tehdä, mikä on hänen paikkansa Jumalan suunnitelmassa, käskeä ja komentaa toista (joko suoraan, opetuksen välityksellä tai rukoukseen/profetiaan puettuna) olemaan tai tekemään hänen mielensä mukaisia asioita ja/tai uhkailemaan – tai jopa kirjaimellisesti – yrittämään tuhota toisen ihmisen kasvu toiseen suuntaan kuin hän haluaa, ihminen ei toteuta Jumalan vaan varkaan tehtävää (Vrt. Joh. 10: 10) ja on siten ”laittomilla asioilla”. Hairahtunut on eksynyt silloinkin, kun hän itse vakuuttaa ja/tai luulee olevansa oikeassa.

Auktoriteetti

Käskeminen ja komentaminen perustuu siihen, että henkilö näkee itsensä jonkinlaisessa auktoriteettiasemassa siihen nähden, jota hän käskee tai komentaa. Tätä tukee useiden kristillisten suuntausten ajatus siitä, että auktoriteetin alle on alistuttava mukisematta.

Entä jos tämä auktoriteetti käskee tekemään tyhmiä asioita ja/tai toimimaan sitä vastaan, minkä ymmärrämme oikeaksi Jumalan edessä? Kumpaa tulee totella enemmän ihmistä vai Jumalaa? – Asiaa monimutkaistaa se, jos auktoriteetti väittää olevansa Jumalan asialla. Kenellä on kanttia asettua vastakkainasetteluun tällaisen henkilön kanssa? Vastakkainasettujan rooli on usein yhtä yksinäinen kuin Elian.

Iisebelin tarinasta huomaamme, miten Iisebel ei vastustanut hengellisyyttä, olihan hänellä liuta ”profeettoja” ympärillään; hän vastusti hengellisyyttä, jota Elia ja Herran profeetat edustivat. Jopa hengellisyyden ilmentymät näyttävät olleen samankaltaisia: profetiat, ihmeet ja tunnusteot, palvontamenot, jne.. Ero niiden välillä oli se, mihin ne pyrkivät: Elia ja Herran profeetat osoittivat Herraan, Iisebelin profeetat ”jumalaan/jumaliin”, ja sitoivat ihmiset epäjumalanpalvelukseen ja pahan voimiin. Elia ja Herran profeetat luottivat Herran kykyyn toimia puolestaan, kun taas Iisebel ja hänen suojattinsa tukeutuivat voimakkaasti lihan käsivarteen yrityksessään tuhota kaikki Herran profeetat.

Syväsukellus apatiaan

Iisebelin toiminnan hedelmä näyttää olleen voimattomuus ja perääntyminen. Herran profeettoja oli jäljellä, mutta he näyttävät olleen erillään toisistaan ja piilossa. Heitä vaivasi myös yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden tunne (”vain minä olen jäljellä…”).

Connellin ajatus unesta nousemisesta oli mielenkiintoinen. Olen jutellut hengellisesti raskautetusta ja painostavasta olotilasta lukuisien henkilöiden kanssa, jotka ovat ilmiön kohdanneet. Ilmiö diagnosoidaan usein terveydenhuollossa masennukseksi. Se, mihin mielestäni kannattaa herätä silloin, jos epäilee ongelman juuren olevan hengellinen, kuten nyt vaikkapa kontrollointiyritykset, -rukoukset, -profetiat, tms. että samaan aikaan diagnoosin kanssa alamme käsittelemään myös mahdollista hengellistä juurta.

Henkilö, joka on ollut tekemisissä narsistin kanssa, tietää, miten alistavaa tämän käytös voi olla. Ihminen jää tuollaisen jäljiltä huonoon happeen. Tämä ei välttämättä ole aika-narsistin-jälkeen-romahduksen ainoa syy. Syy voi olla myös se, että narsisti, joka on omaksunut hengellisen viitekehyksen (”rukouksineen”, julistuksineen, käskemisine ja komentamisineen) jatkaa samaan malliin – usein tomeramminkin – kun tajuaa uhrinsa yrittävän saada ilmaa siipien alle.

Uhrin syväsukellus masennukseen, apatiaan, aikaansaamattomuuteen tai muihin elämän vaikeuksiin (talous, ihmissuhteet, tms.) saattaa tapahtua suurimman erävoiton jälkeen – sinällään aivan käsittämättömästi – koska hän on selviytynyt tiukemmistakin tilanteista. Näin kävi Elialle juuri Karmel -vuoren voiton jälkeen: Elia pakeni henkensä edestä, vaikka juuri oli nähnyt Herran voiman ilmestyvän ja omin käsin tuhonnut suuren osan vääristä profeetoista.

Tällainen syväsukellus itselläni oli, kun irtaannuin em. kaltaisesta narsistisesta ympäristöstä: paniikinomainen pako ja itsensä suojaaminen kaikin tavoin – ihan kuin Jumala ei olisi aiemmin suojannut minua tiukoissa paikoissa ja ihan kuin en olisi koskaan nähnyt Jumalan voimaa! Myös näköalattomuus on tuttu tunne ja kutsumuksesta irti heittäminen yksinäisyyden tunteesta ja eristäytymisestä puhumattakaan.

Ajoittain podin outoja vaivoja, joihin ei ollut järjekästä selitystä. Esimerkiksi aamulla olin ok, mutta kun menin töihin, huimasi, oksetti, oli heikko olo. Olotilaa kesti täyden työpäivän. Kotiin tultua oli mentävä nukkumaan. Illaksi helpotti. Oireet alkoivat uudestaan seuraavana päivänä samalla tavoin ja illalla katosivat… Illalla aloin pohtimaan, että asiassa ei nyt aivan kaikki ole kohdallaan…

Todellinen vihollinen

Silloin jos emme edes huomaa vihollista, olemme hyvin turvattomat. Omassa elämässäni etenemistä on tapahtunut vasta sen jälkeen, kun tajusin, että se mitä minulle tapahtuu ylittää normaalien vastoinkäymisten mittapuun – ja että Jumalan tahto elämää(ni) nähden on eteneminen, ei pysähtyminen tai perääntyminen. Esimerkiksi edellisessä kappaleessa kirjoittamani fyysiset vaivat saivat ratkaisunsa erikoisella tavalla: Mieleeni nousi kuva ”rukoilevasta” joukosta ja ajatus siitä, että ”rukousten” ja hontelon olotilani välillä olisi yhteys. Kolmantena aamuna olotilan alettua (onneksi oli vapaapäivä) menin lenkille ja aloin julistaa voittoa oireista Jeesuksen nimessä ja veressä. Oireet helpottivat. Samanmoista olin kokenut aiemmin yhden ”elämäni narsistin” läheisyydessä. Kysymys oli kontrolloivan rukouksen (”pysäytä työ…”) seurauksesta.

Allekirjoitan Connellin ja Malmön pastorin sanat (jotka olivat melko samansisältöiset):

Tämä vaikutus saa aikaan sen, että Jumalan ihmiset siirtyvät syrjään siitä, mitä heidän pitäisi tehdä. He hukkaavat näkökulman siihen, kuka Jumala on, mitä he ovat ja mikä on heidät tarkoituksensa ja tehtävänsä.

Kun emme ole omalla paikallamme, paikkamme on tyhjä. Mikä tappio Jumalan valtakunnalle!

Palaa asemaasi!

Paluu alkaa parannuksesta, sen tunnustamisesta, että poikettua tuli. Ehkä hahmotat tarkasti, missä ensimmäinen vika-askel tuli otettua. Ehkä harha-askelten alku on muistojen hämärässä. Tärkeintä on tunnustaa poikkeaminen ja palata siihen, minkä ymmärtää asemakseen ja tehtäväkseen Jumalan edessä.


Aiemmin lainatuissa Jesajan sanoissa Herra nimittää kaupunkiaan pyhäksi kaupungiksi. Myös meidät Hän näkee pyhinään Kristuksen kautta. Menneisyys ei määrittele meitä, vaan Kristuksen sovitustyö. Olet saattanut kulkea pitkäänkin harhapolulla elämääsi, suhteesesi Jumalaan tai kutsumukseesi nähden, se ei Jumalan edessä merkitse mitään, se merkitsee, että palaat takaisin. Alat elämään Hänen elämäänsä sinussa ja päinvastoin: Annat Hänen elää elämäänsä sinussa.

Sekä Malmön pastorin että Connellin viesti oli selkeä (ehkä käyttäisit toisia sanoja, idea kuitenkin on seuraava):

Ota paikkasi siinä, minkä Jumala on antanut sinulle – ja hellitä niistä rajoituksista, joissa olet elänyt.
Pukeudu Pyhään Henkeen. Ota vastaan tuore voitelu elämääsi. Herää unesta ja palaa takaisin Jumalan elämän virtaan.

Artikkeli koostettu kolmesta eri artikkelista, jotka alun perin on julkaistu vuonna 2013.

About Admin

Valokuvaaja, sisällöntuottaja.

Tällä hetkellä päällimmäisenä on kehittää kouluille kokonaisuuksia, jotka auttavat opettajia heidän tärkeässä työssään ja tukevat oppilaiden kasvua tasapainoisiksi ja terveen itsetunnon omaaviksi ihmisiksi, heidän kasvuaan ihmisyyteen ja eettisesti vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Voit lukea lisää www.tarjoomo.wordpress.com
Lisäksi työskentelen Miehikkälän helluntaiseurakunnan osa-aikaisena työntekijänä. www.miehikkalanhelluntaisrk.fi
Yrittäjänä/freelancerina valokuvaan ja kirjoitan.
www.avaintekija.com
www.hyvassavalossa.wordpress.com
(Kristin)uskon ja seurakunnan ilmiöistä löydät pohdintaa www.eksousia.com

Similar Posts

Leave a Reply