Harhan ja totuuden erottaminen: Osa 1 – Eri tapoja

Suuren osan meistä juuret kuitenkin menevät pidemmälle kirkkohistorian syövereihin kuin osaamme ajatellakaan ja myös meillä on “tunnustuskirjamme” jos ei ihan paperilla niin päässä. Näiden perusteella määrittelemme, mikä on oikeaa uskoa.

No comments

Koska päivän sana tuntuu olevan harhan ja totuuden erottaminen, kirjoitan pintaraapaisuartikkelin totuuden ja harhan erottamisen tyyleistä.

Kun keskustelemme asioista, on tärkeä puhua samaa kieltä. Muuten joudumme hakoteille.

Artikkelini on tyypilliseen tapaani arkikielinen. Olen jättänyt pois mahdollisuuksien mukaan akateemiset yms. hienoudet.

Yksin Sana?

Reformaation kulmakivenä oli paluu Raamattuun. Yksin armosta, yksin uskosta ja ainoastaan Sana ovat reformaation periaatteita.

Meillä Suomessa tunnetuin reformaation haara on luterilaisuus. Sanan lisäksi luterilaisuus tukeutuu Lutherin kirjoituksiin. – Tämä on otettava huomioon luterilaista ja luterilaisuudesta vaikutteita saanutta keskustelua tai sivustoa seuratessa.

Nk. vapaiden suuntien kohdalla tilanne on moninaisempi. Olemme paljon monimuotoisempi joukko kuin yhteisen tunnustuksen valossa asioita tarkasteleva kirkko, liike tai seurakunta (jossa siinäkin on eri väriä tulkinnoissa…).

Tunnustuskirjoilla vai ilman?

Kokemukseni mukaan meillä on usein illuusio siitä, että tulkitsemme Raamattua ilman tunnustuskirjamaista otetta. Suuren osan meistä juuret kuitenkin menevät pidemmälle kirkkohistorian syövereihin kuin osaamme ajatellakaan ja myös meillä on “tunnustuskirjamme” jos ei ihan paperilla niin päässä. Näiden perusteella määrittelemme, mikä on oikeaa uskoa.

  1. Meissä suomalaisissa on syvällä luterilainen uskonnäkemys (mitä ikinä olemmekaan siitä poimineet…, jotkut ajatuksen “minä olen syntisistä suurin”, toinen alatien kristillisyyden, toiselta voi löytyä evankelisia, iloisia sävyjä,…)
  2. Esimerkiksi helluntalaisuuden juuret ovat pyhitysliikkeessä ja siinä monivärisessä vapaiden suuntien kristillisyydessä, jota Azusa aikanaan edusti. Lisäksi olemme värittyneet liikkeeseen muista seurakunnista siirtyneiden henkilöiden uskon ja näkemyksen kanssa.

Missä tämä sitten näkyy? Luterilainen vivahde näkyy joissain tilanteissa/seurakunnissa esimerkiksi alatien kristillisyyden ja ihmisen syntisyyden korostuksena. Reformoitu vivahde puolestaan on “periytynyt” kirkkosalien vaatimattomuuden korostuksena. Jne.

Elämänpiiri ja historia (traditio)

Halusimme tai emme, meillä on Sanaakin kohtaan asenteita, jotka pohjaavat elämänpiiriimme ja historiaamme. – Tämä vaikuttaa tulkintaamme.

CASE Afrikkalainen rukouskokous: Olin Ruotsissa afrikkalaisten rukouskokouksessa, jossa oli kieltämättä äänekäs ja villi meno päällä. Kysymys oli kulttuurista ja sen mukaisesta uskon ilmentymästä, ei vääristyneestä karismaattisuudesta. – Me suomalaiset olimme tilaisuudessa kuin muinaisaikaiset fossiilit ikiroudassa. – Tämä oli meille ominaista uskon ilmaisua.

Auktoriteetti

Yhtenä variaationa “tunnustuskirjoista” on tukeutuminen auktoriteetteihin, joihin ajattelemme voivamme luottaa. – Erityisesti tässä suosittelen tutkivaa journalismia. Ihminen on erehtyväinen.

CASE Venetsia on oivallinen esimerkki, ettei luotettavalta ja loogiselta tuntuvaan kannata yksinomaan luottaa.

Tuttavani kertoi tilanteesta, johon hän joutui lomamatkallaan Venetsiassa. Venetsiassa on turisteja tungokseksi asti. Päivän kääntyessä iltaan ja viimeisen venevuoron koittaessa tuttavani ajatteli, että satamaan on päästävä. Kaikki muutkin tuntuivat olevan matkalla samaan suuntaan – kunnes ihmismassa pysähtyi kuin seinään. Henkilö, jota he olivat seuranneet, oli eksynyt väärälle kujalle ja kaikki päätyivät umpikujaan. Joukon peräpää lähti suunnistamaan kohti oikeaa kujaa ja joukko löysi satamaan.

Sama, mitä tapahtui Venetsiassa, voi tapahtua myös totuutta ja harhaa hahmottaessamme. Auktoriteetiksi kokemammekaan ei ole aina oikeassa. Sisältöpuolesta olen kirjoittanut enemmän blogissani #caringinsharing

Uskontunnustus

Uskontunnustukset ovat syntyneet kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina silloisen kristillisen kirkon pohtiessa totuutta ja harhaa. – Kun tutkimme kristillisen kirkon/seurakunnan historiaa, huomaamme, että monenmoista mahtui noihinkin vuosisatoihin. Vain äärimmäisinä koetut harhat suljettiin ulkopuolle.

Tuttuus mittarina

Aivan uusi ja outo ilmoitus, jota ei tunneta kirkon/seurakunnan kokonaishistoriassa tulee tällä perusteella outoon valoon.

Esimerkiksi kristillisen kirkon historia tuntee erilaisia karismaattisia ilmiöitä. Tämän perustelun mukaan aimmin ilmennyttä (kuten kielilläpuhumista) voi ilmetä edelleenkin.

Toisena esimerkkinä raamatuntulkinta. Jos koskaan, kukaan, missään, ei ole tulkinnut jotain raamatunkohtaa tietyllä tavalla, kannattaa olla varuillaan.

Toisin sanoen, kun arvioit jotain ilmiötä tai luet/kuuntelet toisen arviota, mieti, mihin hän arvionsa perustaa. Tämän lähtökohdan ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta voi ymmärtää, että puhuu yhtä kieltä.

Harhaopin hahmottamisesta toisesta näkökulmasta pääset lukemaan tästä artikkelista

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s