Onnellisuus muuttuvassa ja oudoksi käyneessä ympäristössä

No comments

DSC_4171

Onnellisuus muuttuvassa ja oudoksi käyneessä maailmassa

Olin huhtikuussa yrittäjille suunnattu miniseminaarissa.

Maailma muuttuu. Aika entinen ei palaa. Tämä on pistetty merkille liike-elämässä.

Seminaarissa puhunut liike-elämän konsultti toi eteemme vertauskuvan tukinuitosta. Menneinä vuosina elämä on muistuttani nippu-uittoa seesteisissä vesissä. Uitto on tapahtunut hallitusti hinaajan puksuttaessa eteenpäin tasaiseen tahtiin.

90-luvulta eteenpäin eletty aivan toisenlaisessa maailmassa. Tahti on muistuttanut koskenlaskua yhdellä tukilla voimalla virtaavan veden oikkujen varassa.

Näyttää kuin kenelläkään ei olisi tilanteesta kokonaiskuvaa eikä mikään täydellisesti kenenkään hallinnassa. Maailma on pirstoutunut entistä pienempiin palasiin.

Oman havaintoni mukaan näin on käynyt myös seurakunnissa ja maailmanlaajuisessa Kristuksen ruumiissa.

Aikamme kuva piirtyy myös elämässä, jota kohtaan

  • Rukousaiheissa, joista monet koskettavat elämän rikkinäisyyttä ja mutkikkuutta.
  • Nuoren kyselyssä, jossa hän kysyy, onko mitään mieltä synnyttää lapsia tähän hulluun maailmaan, joka näyttää menevät entistä hullummaksi
  • Koulutunnilla, jossa väsynyt opettaja koettaa pitää luokkaa jotenkin aisoissa

Maailma ympärillämme voi pahoin. Myös osa meistä voimme pahoin.

Tässä on seurakunnan momentum

Tilaisuus, joka on seurakunnalle uskottu ja jota emme voi/saa heittää pois. Taustoitusta voit lukea artikkelista M-sana: Flowta ja maalintekopaikkoja

Mistä löytyisi kestävän onnen “salaisuus”?

Tätä pohdin raamattutunnissani tänään.

Pohdintani pohjaksi löysin Raamatusta kaksi eri näkökulmaa: Psalmin 73 ja Matteuksen evankeliumin luvun 7. Näennäisesti kohdat ovat hyvin erilaisia. Silti niistä löytyy yhteinen nimittäjä.

Ajatuksia Matteuksen evankeliumin luvun 7 pohjalta löydät artikkelistani Kuuliaisuus ja “kestävä kehitys” Taivasten valtakunnassa

Näitä pohtiessani Seurakuntalainen -sivustolla julkaistiin “onnellisuusprofessori” Markku Ojasen haastattelu, jossa hän totesi muun muassa hyvän elämän eväistä seuraavasti:

Usko Kristukseen Vapahtajana, rehellisyys, oikeudenmukaisuuden edistäminen, keskinäinen kunnioitus, rakkauden tekojen tekeminen ja kostamisen torjuminen.

Psalmissa 73 kohtaamme kyselevän, kivussaan ja hämmennyksessään jopa epätoivoisen ylistyksenjohtajan, Asafin. Ylistyksenjohtajana hänen tehtävänsä oli johtaa Jumalan kansa ylistykseen Jumalan temppelissä. Nyt Asafin usko oli syvässä kriisissä.

Kriisi on itselleni hyvin tuttu. Olen kysellyt samoja kysymyksiä, ehkäpä hyvin samantyyppisessä tilanteessa.

Psalmi piirtää eteen kuvan ihmisistä, jotka röyhkeästi omivat itselleen taivaan ja maan (j. 9). Ylpeys on heillä kaulakorista ja väkivalta viitta. Pahuu pursuaa heidän sisimmästää ja heidän sydämensä tulvii juonia. Heidän puheensa on ilkeää ja pilkallista. He sortavat entuudestaankin jo heikoilla olevaa. – Ja mitä tapahtukaan?! Jumalan kansa kääntyy heidän puoleensa ja juo suun täydeltä heidän sanojaan! Toisin sanoen Jumalan kansa ottaa elämäänsä osviittaa heidän opetuksestaan!

Suomalainen raamatunkäännös kääntää kohdissa jumalaton, josta saamme mielikuvan siitä, että kyseessä on ihminen, joka ei nk. näytä uskovan Jumalaan. Sen sijaan monet englanninkieliset käännökset kääntävät sanan ylpeäksi/röyhkeäksi ja pahaksi . Toisin sanoen nämä ihmiset eivät välttämättä olleet Jumalan kieltäjiä, vaan he saattoivat olla hyvinkin Jumalaan – väärin perustein ja motiivein – vetoavia. – Tämä oli syy, miksi Jumalan kansa ahnaasti joi heidän sanojaan. Heidän uskonsa näytti vahvalta, toimivalta ja voimakkaalta. Heillä ei ollut ongelmia tai vastoinkäymisiä (tai he kielsivät niiden olemassaolon).

Jumalan kansa joutui hämmennykseen: Asiat eivät ratkenneetkaan sormia napsauttamalla tai tietyn rukouksen jälkeen. Eikö minun uskoni toimi? Mikä vika minun uskossani on?

Ehkäpä osalle heistä paljastui kaksoiselämä, piilevät motiivit, yms. – ja hämmennys oli vieläkin isompi: Miten ihmeessä nuo pahikset hyviksen vaatteissa porskuttavat ja minä, joka olen koettanut elää pyhästi ja puhtaasti, taistelen asioiden kansaa?

Katkeruuskin pyrki hiipimään sydämeen.

… Kunnes Jumala kohtaa kyselijän:

Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.

(Jälleen voimme korvata jumalattoman edellä kertomallani ajatuskululla, jossa henkilö saattoi olla Jumalaan vetoava, mutta sisimmältään paha…)

Tämän tajuaminen vei kyselijän aivan uuteen asemaan ongelman kanssa. Hänen keskiössään ei ollut ongelma, väärinteko tai väärintekijäkään, vaan keskiöön nousi pyrkiminen lähelle Jumalaa.

Onni oudossa tilanteessa löytyi läheltä Jumalaa, Jumalan kohtaamisesta, Jumalan läsnäolosta, Jumalan Sanasta.

Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.
Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti. —
Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.

Vaikka taistelu näännyttää, JUMALA ON, Jumala on kallio, Häneen turvaavan osa ikuisesti.

Tässä löydämme yhtymäkohdan Matteuksen 7. lukuun, jakeisiin 24, 25. – Jos et vielä ole lukenut jakeista kirjoittamaani artikkelia, voit lukea sen tästä linkistä.

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s