Huikea näkökulma

No comments

Elämässä voi tulla takaiskuja. Voit jäädä jumiin tilanteisiin vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi. Tilanteesta ei näytä olevan tietä ulos. – Näin on käynyt minulle(kin).

Aamun alkuun pohdiskelin Joosuan kirjan ensimmäisen luvun tosi tuttuja jakeita.

Joosua-parka… 40 vuotta erämaassa – vieläpä ilman omaa syytä. Joosua oli tehnyt oikein; toiset töpeksivät:

  • Kymmenen kahdestatoista (5/6) Luvattua maata kartoittamaan lähteneestä maalasi kuvaa: Siitä huolimatta, että JUMALA oli luvannut maan israelilaisille, tehtävä olisi mahdoton.
  • Joosua ja Kaaleb näkivät  Jumalan lupauksen konkreettisesti vievän heidät tuohon mahtavaan maahan. Kansa uskoi enemmistöä ja jäi junnaamaan erämaahan.
  • Lopulta myös Mooses provosoitui sen verran, että ylireagoi eräässä tiukassa tilanteessa ja sinetöi myös oman tiensä: Hän sai katsella luvattua maata, mutta ei sinne itse päässyt.

HUH! Mitkä saappaat!

Joosuan kirjan ensimmäiset jakeet kuvaavat tilannetta. Mooses oli kuollut. Joosuan oli noustava hänen tilalleen ja vietävä kansa Luvattuun maahan. HUH! Mitkä saappaat! Joosua oli nähnyt, mihin nurina ja kapina johtaa. Mahtoiko Joosuan mielessä pyöriä ajatus siitä, miten hän voisi onnistua, kun Mooseskaan ei onnistunut?

Jumala puhui Moosekselle:

— nouse siis ja mene — Joos. 1: 2

Heprean sana קום [kuum] tarkoittaa (ylös, seisomaan) nousemista, voimakkaaksi ja myös näkyväksi tulemista ja eteen (näyttämölle, esille) astumista.

Jumala käski Joosuaa seisomaan täysipainoisesti Jumalan lupauksessa:

(nouse siis ja mene tämän Jordanin yli, sinä ja kaikki tämä kansa, siihen maahan, jonka minä annan heille, israelilaisille.) Jokaisen paikan, johon te jalkanne astutte, minä annan teille, niinkuin olen Moosekselle puhunut. Joos 1: 2-3

Jumala sisällytti lupaukseensa peräti kahteen kertaan ajatuksen “MINÄ annan”

  • Minä annan teille sen maan
  • Jokaisen paikan, johon te jalkanne astutte, minä annan teille – kuten olen (Moosekselle) luvannut.

“MINÄ olen”

  • luvannut
  • sinun kanssasi

vielä yhden kerran “MINÄ en (sinua jätä)”

kuin korostaakseen: Usko nyt MINUA, Joosua!

Ole luja, ole rohkea,… toistuu kohdassa peräti neljä kertaa.

Joosuan sanat kansalle ovat mielenkiintoiset. Hän käskee heitä ottamaan mukaansa muonaa ja kertoo, että kolmen päivän kuluttua … kansa

  • KULKEE Jordanin yli ja
  • OTTAA haltuunsa maan, jonka
  • HERRA ANTAA heidän omakseen.

Joosua käski kansan päällysmiesten kulkea leirin halki ja sanoa kansalle: “Varatkaa itsellenne muonaa, sillä kolmen päivän kuluttua te kuljette Jordanin yli ottaaksenne haltuunne sen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän omaksenne.”

Pysähdyin sanojen äärelle: Joosua käskee ottamaan ruokaa, mutta ei käske ottamaan maata omakseen, vaan TOTEAA, että he tekevät niin… – Tämä voi tuntua sanoilla knoppailulta, mutta itse uskon, että tässä tosiaankin on kysymys syvästä ideasta -USKOSTA:

Me etenemme – niin kuin Jumala on luvannut. Otamme maan – jonka Jumala on luvannut.

Seuraavassa kirjoituksessa jatkoa Luvatun maan valloittamisen reunaehdoisa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s