Harhaoppia metsästän… (Tahdon saada suuren?)

One comment

Harhaopista on tullut hyvin kevyesti käytetty leimasin opetukselle tai hengellisen kentän vaikuttajalle, jonka kanssa ollaan eri linjoilla.


Perinpohjainen haastattelu (englanniksi) aiheesta löytyy What is heresy?

The word “heresy” is overused and misused. The current climate of the church shows that Christians need to relearn the ability to care about right doctrine and have earnest doctrinal disagreements without shouting “heresy!” when we disagree. – Harhaoppi-sanaa käytetään liikaa ja sitä käytetään väärin. Tämän hetkinen  ilmapiiri kristillisessä seurakunnassa/kirkossa osoittaa sen, että kristittyjen täytyy oppi uudestaan kyky pitää huolta oikeasta opista ja olla suoraselkäisiä ilman, että he huutavat: “Harhaoppia!” Justin Holcomb

Harhaoppi = Iso poikkeama ja/tai poikkeama uskon ytimessä

Kyse voi olla mielipide-eroista tai painotuseroista. Joskus tapahtuu virheitä ja ylilyöntejä. Tällöin ei ole kysymys harhaopista.

Harhaopista voidaan puhua, kun poikkeama on iso tai se on uskon ydinasiassa:

Harhaopin lähtökohtana on poikkeuksetta virheellinen käsitys kolmiyhteisen Jumalan olemuksesta tai työstä. Timo Eskola

Se, millä kristinuskon ensimmäisillä vuosisadoilla rajattiin totuus ja harha, tunnetaan myös meidän aikanamme uskontunnustuksina. Meillä suomalaisilla tutuin on nk. Apostolinen uskontunnustus. Ts. se, että elämässä ja opissa pystymme yhtymään ko uskontunnustukseen, tiedämme olevamme kristillisyyden sisällä sellaisena kuin se määriteltiin 300-luvulle tultaessa silloisten harhaoppien paineessa.

Holcomb antaa seuraavan neuvon eri mielisyyksiimme:

We can still say that their teachings are not a good application of Scripture to life and doctrine. But don’t treat them as heretics. Treat them as brothers and sisters with whom we lovingly disagree. As the famous saying goes, “In essentials unity, in nonessentials liberty, and in all things love.” – Voimme sanoa, että heidän opetuksensa ei ole hyvä Kirjoitusten sovellus elämään ja oppiin. Mutta siltikään älä kohtele heitä harhaoppisina. Kohtele heitä veljinä ja sisarina, joiden kanssa olet rakkaudellisesti eri mieltä. Kuten eräs tunnettu sananparsi asian ilmaisee: ´Oleellisessa yhtä, vähemmän oleellisessa vapaita, kaikessa rakkaudessa.´


Enemmän kuin oikein uskomista

Artikkelissa tulee esiin mielenkiintoinen näkökulma: Kyse on enemmästä ja syvemmästä kuin vain “oikein uskomisesta”. Riivaajatkin uskoivat Jeesukseen ja tunnustivat Hänet Jumalan Pojaksi. Enemmänkin kysymys henkilökohtaisesta uskosta Jeesukseen Kristukseen ja siitä, että sallin Jeesuksen Kristuksen tulla ja hallita elämääni.


Osviittaa väärän sovelluksen tai peräti ihka oikean harhaopin paikantamiseen

… jos sitten alan/alat hahmottaa, onko jokin harhaoppia tai sellaista Raamatun tulkintaa ja sovellusta, joka ei se ymmärryksen valossa, joka sinulla/minulla on, päde… Millä perusteella teen omat johtopäätökseni..? – Seuraavassa muutama suuntaviiva, joilla itse asioita hahmotan.

Koetan hahmottaa kokonaiskuvan

Katso, kuuntele ja lue henkilön opetuksia pitkällä aikajänteellä. Yksittäinen saarna tai kirja voi olla hyvin kapeasta aihealueesta. Jos kuuntelet vain “sen yhden”, et saa kokonaiskuvaa – etkä näin ollen voi vetää kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä!

Lisäksi jotkut ovat erikoistuneet tiettyyn, kapeaan aihealueeseen. Kapea-alaisuus ei tee ihmisestä valheopettajaa tai harhaoppista, kunhan kyseisellä aihealueella opetus on Sanan kanssa linjassa.

Varmistu, että ymmärrät, mistä on kysymys. Mitä ko. julistaja tai yhteisö tarkoittaa  käyttäessään tiettyjä sanoja (sanoilla voi olla eri merkityksiä eri yhteisöille).

Varon pikatuomiota

Jumala tietää motiivit. Me ihmiset emme useimmiten. Siksi pinnallisesti tehty arvio on uskalias.

Sanat menestysteologi, äärikarismaatikko ovat liian usein pikatuomio ja leimasin.

Yhteisöistä irtaantuneiden tai eri mieltä olevien kanta

Yhteisöstä irtaantuneiden tai sen kanssa eri mieltä olevan kantaa kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. Heidän suustaan tai kynästään tulee esille usein toisen sävyinen totuus kuin yhteisöllä itsellään on.

Itse pidän tuota “totuutta” hälymerkkinä. Joko niin, että yhteisössä on vikaa – tai irtaantuneissa on vikaa (tai molemmissa). Kertomusten äärellä vältän hätiköityjä johtopäätöksiä. Asioilla on useampi puoli. – Oma lukunsa on se, jos tilanteessa on mukana narsisti. Silloin totuuden hahmottaminen on kinkkisempi asia. Enkeleistä helposti tulee rosvoja ja päinvastoin.

Varon sopulismia

Sopulismin riski on olemassa, jos kuuntelemme asialleen antautunutta totuudentorvea.

Eräs tuttavani kertoi koomisen esimerkin siitä, miksi kannattaa olla tarkkana, ketä seuraa. Hän oli ollut Venetsiassa lomareissulla. Iltaa kohti piti ehtiä veneelle, jolla pääsi mantereelle. Paljon väkeä liikkui samaan suuntaan. Tuttavani päätti seurata heitä. Varmaan väkijoukko oli menossa veneelle. Niin olikin – mutta joukon johtaja oli eksyksissä. Koko joukko oli väärän kadun päässä. Sen kadun päässä ei ollut laituria eikä venettää. Väkijoukko kääntyi vähin erin ympäri. Johtaja vaihtui – ja laiturikin löytyi.

Joukko ei ole aina oikeassa. Joukossa voi tyhmyys tiivistyä. Samoin tuhmuus. Sosiaalisen median keskustelukulttuuri hirvittää minua. Joukossa on useita, jotka korottavat äänensä – eikä äänensävy ole myönteisin mahdollinen. Lisäksi joukossa tapahtuu usein sama kuin “juoruleikissä”: ei tarvitse kuin 2-3 välikättä, tarina on jo välittynyt.

Varon niputtamista

Varo niputtamasta toisiinsa sellaisia asioita, jotka liittyvät löyhästi toisiinsa tai eivät ollenkaan.

Case “Martti Möttönen”: Vastottain näin eräässä sosiaalisen median päivityksessä melkoisen sekavasta käyttäytyvää sakkia jossain seurakunnassa jossain päin maailmaa. “Tällaiselta näyttää äärikarismaattinen harha”, todettiin kommentissa. – Vaaralliseksi kommentin tekee se tieto, että päivityksen tekijä on nimittänyt useita yhteisöjä ja hengellisen kentän vaikuttajia äärikarismaatikoiksi. – Ts. kun laittaa yhteen päivityksen “sekavasta seurakunnasta” ja toisen päivityksen pastori “Martti Möttösestä”, joka ON (tämän päivityksen tekijän mielestä) äärikarismaatikko, mielemme tekee tepposet ja ajattelemme, että niinpä… se Möttösenkin seurakunta on ihan “seko”…

Case “kummin kaima”: Toinen väärä niputtamisen muoto on yhdistää esimerkiksi

  • henkilön aiempi seurakunta (joka on kirjoittajan mielestä ajautunut vinoon) ja henkilön nykyisyys
  • henkilön sukulainen tai ystävä (joka on kirjoittajan mielestä ajautunut vinoon) ja henkilön nykyisyys
  • henkilön käymä oppilaitos (joka on kirjoittajan mielestä ajautunut vinoon) ja henkilön nykyisyys

Totta kai, jos menneisyydessä on ollut vinouman kanssa tekemisissä, on riski, että on kasvanut vinoon – mutta vedenpitävä kriteeri tämä ei ole. Kurssi on voinut muuttua, eikä poika tai tytär välttämättä peri isänsä heikkouksia.

Varon väärää todistusta

Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa. Kol 3:9.

Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Näin kuuluu kymmenestä käskystä kahdeksas.

Jos emme anna kokonaisvaltaista kuvaa jonkin arvostelemamme opettajan opetuksista (tai meillä on asiasta toisen tai kolmannen käden tietoa) on riski, että syyllistymme väärän todistuksen antamiseen ja ruokimme ikävää kierrettä, kun kerromme vaan vinksahtaneimmilta kuulostavat asiat.

Vältän pahan puhumista

Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi? Jaak 4:11-12

Arvioinnin kohteeksi joutuva palvelutyö ei saa olla pahan puhumisen kohde. Arviointi vain pyrkii rajaamaan terveet opetukset seurakuntaan sisään ja epäterveet ulkopuolelle. Epäterveiltä vaikuttavat ”kristilliset” kirjat on varmaan syytä jättää lukematta.

Arvioimisessa ei arvioida kenenkään taivaskelpoisuutta. Jumala yksin tietää, mutta arvioimisella rajataan pois – kannattaako kyseisen opettajan opetuksia kuunnella, ottaa puhujaa seurakuntaan vastaan, lukea hänen kirjojaan tai kuunnella ohjelmiaan.

Koetan olla nöyrä… Tuskin olen ainoa, viimeinen voideltu maan päällä

Harri Heino kirjoitti taannoin Totuuden ystävistä, joita oli lopulta Suomessa jäljellä kaksi – ja ihan viimeisinä aikoina yksi. Totuuden siivilä oli kaikesta päättäen hyvin toiset pois sulkeva.

Totuuden ystävä on hyvä olla – kunhan muistaa säilyttää nöyryyden ja sellaisen asenteen, että itsellä ei välttämättä ole lopullista totuutta, vaikka kuinka Sanaan vetoaisi. Maailmassa on tuhansia kristillisiä kirkkoja ja katto-organisaatioita, joista jokainen pohjaa tavalla tai toisella Sanaan ja uskon taustalla on ristiinnaulittu Kristus. Lisäksi paikallisseurakunnilla on omat painotuksensa.

Lisäksi eri kansallisuuksien ja maiden välillä on kulttuurieroja. Näin ollen direktiivin mukaisen standardiversion määritteleminen juuri MINUN mittapuuni mukaan on riskaabelia puuhaa. Onko ihan oikeasti niin, että MINULLA on lopullinen totuus? Ymmärränkö Raamatun prikulleen oikein?

1 comments on “Harhaoppia metsästän… (Tahdon saada suuren?)”

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s