Sinnikästä kieltäytymistä vai liikkeelle lähtöä?

Viidennen Mooseksen kirjan ensimmäisestä luvusta voimme lukea Mooseksen puheesta kansalle, jonka Jumala oli hänelle antanut johdettavaksi Luvattuun Maahan. Puheessaan Mooses kertaa 38 vuoden takaisia tapahtumia sukupolvelle, jonka vanhempien sukupolvesta oli enää jäljellä Mooses, Joosua ja Kaaleb:

 ‘Te olette jo tarpeeksi kauan olleet tämän vuoren vaiheilla; kääntykää toisaalle, lähtekää liikkeelle ja menkää amorilaisten vuoristoon ja kaikkien heidän naapuriensa tykö Aromaahan, Vuoristoon, Alankomaahan, Etelämaahan ja Merenrannikolle, kanaanilaisten maahan ja Libanoniin, aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka.
Katso, minä annan maan teidän valtaanne; menkää ja ottakaa omaksenne se maa, jonka Herra teidän isillenne, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa heille ja heidän jälkeläisillensä.’

 

Mutta te ette tahtoneet mennä sinne, vaan niskoittelitte Herran, teidän Jumalanne, käskyä vastaan.

… ja vaikka Moosen kuinka yritti muistuttaa heitä Jumalan huolenpidosta, se kaikui kuuroille korville. Kansa pysyi pelossaan ja epäuskossaan:

Mutta sittenkään te ette uskoneet Herraan, teidän Jumalaanne, joka kävi teidän edellänne tiellä katsoakseen teille leiripaikat: yöllä tulessa, valaistakseen teille tien, jota teidän oli kuljettava, ja päivällä pilvessä.

Tilanne tuntuu käsittämättömältä, kun muistamme, millä kaikilla ihmeellisillä tavoilla Jumala oli kansaansa auttanut: Ihmeellinen pelastuminen Egyptistä, ihmeenomainen johdatus yöllä tulessa ja päivällä pilvessä – ja jopa leiripaikkojen katsominen. Jumala oli luvannut antaa omalla valallaan Luvatun Maan. Silti kansa empi.

Raamattua tuntevat tietävätkin lopputuloksen: Yksikään näistä ihmisistä ei päässyt Luvattuun Maahan… Se on äärettömän surullista. Jumala oli nimenomaan suunnitellut, että he ovat se sukupolvi, joka palaa takaisin maahan, jonka Jumala oli luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Jumalan täytyi turvautua ikään kuin B-suunnitelmaan: Jos seuraava sukupolvi tekisi sen, mikä jäi tekemättä edelliseltä!

Kokonaisuudessaan voit lukea luvun tästä linkistä KR 38:n mukaan.

Totta totisesti rukoilen, että sinun ja minun elämässä Jumalan lupaukset eivät jäisi “lyhyiksi” sen takia, että sinnikkäästi kieltäydymme liikkumasta Jumalan lupauksissa.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo ytimekkäästi:

Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko. Hepr. 3: 19

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s